Sain jokin aika sitten lukijalta toiveen, että kertoisin, kuinka kotimme on toiminut nyt lapsi arjessa. Onko kotimme haaveilemamme unelmien lapsiperheen koti?
Kysymys on palannut mieleeni usein ja olen huomannut miettiväni lähes päivittäin, onko ajatuksella ”vauvasta vaariin” suunnittelemamme talo oikeasti lapsiperheelle niin sopiva, kuin toivoimme.
Onko ylipäätään mahdollista suunnitella taloa, joka huomioisi koko ihmisen elinkaaren?
Millainen on lapsiperheen unelmien koti?
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto teetti vuosikymmenen alussa Vetovoimainen esikaupunki asuminen -kyselyn kaupunkilaisperheille.
Korona-vuoden myötä tarpeet ja toiveet ovat hieman muuttuneet, mutta edelleen tutkimus on mielestäni paikkansa pitävä.
Kyselyyn vastanneiden perheiden asuntojen koko oli keskimäärin noin 97 neliötä ja he haluaisivat muuttaa mieluiten noin 120-neliöiseen omakoti- tai pientaloon.
Selvityksessä todettiin, että kantakaupunki on selkeästi vetovoimainen asuinpaikka, mutta monelle perheelle, kuten myös meille, taloudellisesti epärealistinen.
Kun meillä alkoi unelmissa siintää isompi asunto, suuntasimme katseemme eteläisen Helsingin järjettömän kalliista neliöhinnoista kymmenisen kilometriä vielä tuolloin ei niin vetovoimaiseen pohjoiseen.
Rakennusvaiheessa asuimme Helsingin Ullanlinnassa 30 neliön yksiössä ja ruokakuntaamme kuuluin kaksi aikuista ja koira.
Pari vuotta talomme valmistumisen jälkeen meille saapui vielä yksi kirsu lisää. Kirjoitin tuolloin postauksen aiheesta ”Lemmikit sisustuksessa”, jossa sivusin myös eläintalouden arkea helpottavia toimintoja, joita otimme huomioon jo taloa suunnitellessa.
2017 kerroin teille ”Salaisuuden” ja tästä vajaa kuukausi myöhemmin perheemme väkiluku kasvoi kauan ja hartaasti odotetulla mini-ihmisellä. Kahden aikuisen taloudesta tuli kertarysäyksellä lapsiperheen koti.
Eteen voi aina tulla tilanteita, jotka eivät ole ennakoitavissa ja yllättävät
Kotimme löytyy alueelta, joka vastaa pitkälti kyselyn tuloksista esiin noussutta lapsiperheiden unelmien toivelistaa:
“omakotitalo, joka on toteutettu omalle tontille, asuinalueen miellyttävä arkkitehtuuri ja pientalovaltainen mittakaava, asunnon energiatehokkuus, virkistysalueet, -reitit ja ladut.”
Toivelistalta löytyy lisäksi kohtuullinen etäisyys kouluista ja päiväkodista, kattavat ja nopeat julkisen liikenteen yhteydet sekä lähikaupan, lähileikkipuiston ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus.
Talomme on kaksikerroksinen ja alakerran osalta täysin esteetön. Mikäli kaava olisi mahdollistanut, olisimme ehdottomasti rakentaneet talon yhteen kerrokseen.
Myös toiveet, tarpeet ja maut muuttuvat
Työni kautta tuhansia erilaisia koteja nähneenä voin kertoa, että niitä kaikkia yhdistää yksi ja sama asia. Jokainen on omistajilleen muistoja täynnä, erityinen, tärkeä ja rakas.
Minusta on ihana inspiroitua jokaisesta kodista vaikka se ei sijainniltaan, kokoluokaltaan tai jopa tyyliltään vastaisi täysin omaa makuani ja tarpeitani.
Haaveilen edelleen kerrostalokodista kantakaupungissa, satavuotiaasta puutalokaunokaisesta ja mustasta hirsitalosta saaressa. Samalla nautin suunnattomasti uudehkon omakotitalomme hyvästä pohjaratkaisusta ja suuresta pihasta.
Kotimme avointen tilojen muunneltavuus mahdollistaa sen, että muuttoleikkien sijaan voidaan talossa tehdä suht helposti muuttumisleikkejä.
Ensimmäinen näistä oli TV-huoneen rajaaminen lastenhuoneeksi seinällä, jolloin lelut ja leikit ovat näppärästi tuvan yhteydessä siellä, missä muukin perhe, mutta kuitenkin tarvittaessa omassa tilassa ja rauhassa.