Kun arjen peruspilarit järkkyvät, ei oikeastaan toivoisi mitään muuta, kuin että voisi taas päästä kotiin pesemään pyykkiä. Nämä psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat muistuivat mieleeni jälleen tänä aamuna, kun vielä vähän unenpöpperöisin silmin selailin sängyssä iltapäivälehtien lööppejä puhelimestani. Silmiini sattui artikkeli, jossa pin-up-malli ja tatuointitaiteilija Sini Ariell avautui somelakostaan. Päätös lakosta syntyi sairaalassa, kun Sini havahtui omaan somekäyttäytymiseensä tyttärensä sairasvuoteen äärellä.
Jaoin tammikuun alussa Kevyt Keskosvanhempien yhdistyksen tiedotteen, jossa muistutettiin ihmisiä siitä, etteivät menisi kyläilemään keskosvauvan kotiin edes nuhaisena. Virus saattaa aiheuttaa sinulle vain vähäisiä oireita, mutta keskosvauvalle se voi olla hengenvaarallinen! Lähipiirimme on ottanut tämän onneksi hyvin huomioon, mutta nyt virustautien jyllätessä Suomessa, olemme päässet taas viettämään monen monta päivää ja yötä päivystyksessä sekä osastolla.
Vaikka kuvittelen olevani ihan valveutunut sosiaalisen median kuluttaja, huomaan varsinkin omien murheideni keskellä ahdistuvani muiden kiiltokuvamaisia somepäivityksiä selatessani. Näinä hetkinä se oma elämä näyttäytyy jotenkin erityisen tylsänä ja nuhjuisena eikä edes niiden arkisten asioiden jakaminen tunnu luontevalta. Tällöin yritän palauttaa itseni maanpinnalle sillä ajatuksella, että meillä kaikilla on elämässä aika vaikeita aikoja, yleensä ne vaan piilotetaan laajemmalta yleisöltä.
Näinhän se menee, blogeissa ja muussa somessa tuodaan esille ne arjen kauniimmat puolet, mutta tuskin on yhtäkään blogikotia ilman oikean elämän murheita ja pesemättömiä pyykkivuoria. Tsemppiä teille kevään virus-sesonkiin, toivotaan että kesä ja aurinko tuovat pian helpotusta ♥
Lämmin kiitos Lyde <3 Ihanaa, että kevätkuukaudet pyörähtivät viimein käyntiin ja aurinkokin paistaa: kyllä helpottaa kummasti väsynyttä päätä 🙂
Voi kuinka samanlaisia ajatuksia täälläkin! Kahden pikkuisen vanhempana huomaan melko usein tuskailevani kodin kaaoksen keskellä ja samanaikaa vähän ahdistuvani somessa toisten elämän ja kodin harmoniasta.. Vähän hassu juttu sinänsä, koska toisaalta olen aina pitänyt kauniiden sisustuskuvien selailua inspiroivana ja rentouttavanakin ajanviettona.. Vähän taitaa omasta mielialasta riippua miten sen sitten milloinkin kokee, mutta pitää tosiaan välillä vähän muistuttaa itseään, että ei kenenkään elämä/koti ole aina täydellisen harmoonista, vaikka siltä näyttäisi.. Ja ennen kaikkea olisi tärkeää muistaa, ettei ole realistista sellaista itseltäänkään vaatia. Tsemppiä teille!
Minäkin huomaan useimmiten selailevani kauniita kotikuvia juurikin rentoutumis- ja inspiroitumismielessä niin netissä kuin lehdistäkin. Varsinkin kaaoksen keskellä tämä saattaa olla oikein nautinnollista 🙂 Ja sitten tulee niitä kausia kuin sekä oma pää että koti tuntuvat kerta kaikkiaan niin nuhjuisilta, että ajatuskin sisustusasioista saa ahdistuskäyrän nousemaan. Silloin ei auta muu, kuin laittaa some ja lehdet hetkeksi syrjään ja nauttia ihan jostain muusta. Lämmin kiitos tsempistä <3