Vuoden vaihteen jälkeen iskee aina vimma tuuletella oikein kunnolla ympärillä olevia asioita. Karsia esineitä sekä ravistella omia pinttyneitä ajatuksia ja tapoja. Itselläni tämä tarkoittaa tammikuussa yleensä sitä, että siivoan ja järjestän kotimme niin, että lopulta jäljellä on huonekaluja ja tekstiilejä lukuun ottamatta lähestulkoon tyhjät huoneet. Kun ympärillä olevat tilat ovat selkeitä ja järjestyksessä, on helpompi jatkaa siitä, mihin edellisenä vuonna jäi tai aloittaa jotain kokonaan uutta. Useimmiten tämä uusi on jonkin vanhan asian katsomista tai vaikkapa esineen sijoittamista jollain uudella tavalla. Uusi ei kuitenkaan tarkoita aina kirjaimellisesti uutta.
Olen usein haksahtanut sisustamisessa siihen valheelliseen tunteeseen, että koti olisi jollain tapaa keskeneräinen. Että sitten kun kaikki huoneet ovat viimeistä piirtoa myöten ojennuksessa voin viimein rauhoittua ja käyttää aikani ja energiani johonkin muuhun kuin tavaroiden edestakaiseen siirtelyyn. Uudet verhot tai koriste-esineet eivät kuitenkaan oikeasti tee kodista millään tapaa valmiimpaa, joskin ne saattavat lisätä kotoisuutta huomattavasti. Se keskeneräisyyden tunne on useimmiten ainoastaan ja vain oman pään sisällä.
Nämä puolitoista vuotta, jotka olen ollut kotona lapsen kanssa, ovat opettaneet huomattavasti lempeämpää suhtautumista kotiin ja itseeni. Ja ennen kaikkea siihen kalvavaan keskeneräisyyden tunteeseen. Kun koti ja itse on koko ajan vähän puuron tahrima ja sekaisin, on asiat sujahtaneet ikään kuin huomaamatta oikeaan perspektiiviin.
Puolitoista vuotta on myös opettanut, että se mikä oikeasti rakentaa kodin, lähtee omista tarpeista ja haaveista, ei tavarasta käsin.
Samaan aiheeseen pureutuu myös juuri lukemani Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisema Sara Karlssonin uutuuskirja* ”Asioita, jotka tekevät kodin”. Kirjan kantava teema on se, että valtavan sisustusbudjetin sijaan tärkeämpää on läsnäolo ja läheisyys. Ajattelimmepa asumustamme kuinka väliaikaisena tai epätäydellisenä, on se kuitenkin paikka, jossa kodin tunne yhdistyy meissä turvallisuuden tunteeseen, yksityisyyteen, lupaan vapautua päivän aikana esittämistämme rooleista ja olla oma itsemme.
Kirja antaa ideoita ja inspiraatiota luoda omasta kodistaan eloisan, innostavan ja armollisen kehyksen hyvälle elämälle ilman, että se alleviivaisi suoraan mitään tyylisuuntaa. Tästä syystä kirjassa ei myöskään ole yhden ainoata kuvaa vaan se pohjautuu ennemmin läsnäoloon, huolenpitoon ja sydämellisyyteen kuin vaikkapa rajattomaan budjettiin ja täydelliseen sisustukseen.
*tuote saatu
Ihana blogi, kiitos siitä!
Kenen tekeleitä on tuo ihana taulu?