”Pahoja tapoja” on toteutettu yhteistyössä Iittalan ja Suomen Blogimedian kanssa.
Tästä taloudesta löytyy pahoja tapoja vaikka muille jakaa. Tai no jos, ei nyt kuitenkaan jaeta niitä pahoja tapoja vaan pidetään ne visusti näiden seinien sisällä ja kurkistetaan kuvien muodossa, mitä luurankoja täällä luuraa.
Ihan oikeiksi luurangoiksi ei tämä pesue kyllä pääse nälkiintymään. Siitä pitää huolen meidän kummankin ykköspahe: sängyssä syöminen. Muistan jo pienenä tyttönä, miten ihanaa oli hiippailla kaakaomuki kourassa illalla sänkyyn ja salakuljettaa toisessa kädessä lautasellinen voileipäkeksejä. Tämän jälkeen vielä tyynyt hyvään asentoon, lukuvalo päälle ja kirja käteen. Ihanan kiellettyä. Ja tällä en tarkoita lukemista.
Samat harrastukset jatkuvat edelleen. Rakastan kiireettömiä aamuja. Vaikka useimmiten herään jo kuuden aikoihin, voisin lorvailla sängyssä vaikka kuinka pitkään ja sunnuntaiaamut ovat kuin luotuja tällaiseen lorvailuun. Aamu alkaa useimmiten sängyssä nautitulla aamukahvilla, jonka jälkeen on aika hiippailla tarkistamaan, mitä jääkaapista löytyy. Kaikki herkut kasataan vadeille ja kiiruhdetaan takaisin yläkertaan. Useimmiten tätä sängyssä tapahtuvaa aamiaista ei ole suunniteltu sen tarkemmin ja usein päädymme murustelemaan croisantteja pellavalakanoihin..
Tämä sunnuntai teki hienoisen poikkeuksen suunnittelemattomiin järjestelyihin. Koska menneet viikot ovat olleet erittäin hektisiä, oli erityinen syy ja tarve vähän hemmotella itseään. Mikäpä olisikaan sopivampi tähän tarkoitukseen kuin kauniista astioista tarjoiltu ruoka ja laadukkaat tekstiilit. Tämän aamuisen aamiaisen katoimme Iittala X Issey Miyake -kokoelman astioille. Suurelle tarjoilulautaselle saa lapattua mukavan määrän ruokaa ja ruoka pysyy nätisti reunojen ansiosta lautasella vaativimmissakin ruokailupaikoissa. Saman sarjan pienempi lautanen sai tänään luvan toimia pannukakkujen tarjoilualustana ja käteen sopivista kupeista joimme sekä aikaiset aamukahvit että teet. Kokoelman parimetrinen tummanharmaa sisustustekstiili toimii muuten erittäin näppäränä kaitaliina!
Toinen ei enää niin salainen paha tapani on kukkakimppujen purkaminen. Tätä aihetta avasin jo aikaisemmin jutussa ”Kaapista ulos”. Iittala X Issey Miyaken yhden kukan maljakot ovat yksi sarjan lempituotteistani. Tuoreet kukat kotona luovat mielestäni tilaan kuin tilaan kauniin tunnelman ja jos ei joka viikko raaski ostaa leikkokukkakimppua voi ostaa vaikka vain muutaman oksan ja laittaa ne esille pieniin maljakoihin. Yksinkertaista, edullista ja kaunista.
Kolmas paheeni, josta ei nyt ehkä mitään lööppejä revitä, on lukeminen. Saatan uppoutua kirjaan niin, etten enää näe enkä kuule mitään. Ei ole suinkaan tavatonta, että oikein innostuttuani voin lukea parikin kirjaa päivässä. Paras paikka lukemiseen on ihan missä vain. Seuraksi vain kasa tyynyjä ja näin syksyn hämärtyessä kynttilä ja kupillinen teetä. Todellinen Pause for Harmony!
P.S. Kuvissa näkyvät villasukat ovat ihka aidot Muita ihania -talvisukat. Huhu kertoo, että uusi ohje tälle talvelle olisi jo työn alla!
P.P.S. Aikaisemmin julkaisemiani kesäisiä Iittala X Issey Miyake tunnelmia Iöytyy täältä.
Ihania kuvia ja hyvät värit! 🙂
Nyt syksyllä nämä tummemmat sävyt tuntuvat niin kutsuvilta 🙂
Ihania kuvia kuin suoraan sisustuslehdestä. Meillä isäntä tuo aina kun on kotosalla, niin aamuisin kahvin, voileivän ja lehden sänkyyn 🙂 Ihania pieniä nautintoja. Kattaus on yleensä Ikean muovilautasesta ja muumi motista, mutta hyvin uppoaa 🙂 🙂 🙂 Nuo Iittalan jutut ovat kyllä kivoja <3
Täydet pisteet isännälle! Mikä ihana tapa aloittaa aamut <3 Meilläkin useimmiten aamukahvi kiikutetaan sänkyyn muumimukissa, mutta yhtä hyvälle se kahvi siitäkin maistuu 😀
No ehkä just ja just noi paheet kestää! 😀 Täällä myös syödään vapaapäivän aamuina sängyssä!
Nämä oli tosiaan ehkä aika kesyjä paheita. Kuvasarja nenänkaivamisesta saattaisi järkyttää liikaa herkimpiä, tai ainakin minua 😀 Ihana kuulla, että muutkin nautiskelevat aamiasta sängyssä!
Eikös oheisessa Ilta-Sanomien jutussa ole sinun ottamasi kuva teidän kodista? https://m.iltalehti.fi/asuminen/2016100622422422_an.shtml
Enpäs ollut huomannutkaan tuollaista juttua. Kiitos! Kyllähän sieltä tuttu näkymä kotoamme löytyi. Kuvan on kuvannut Pauliina Salonen Asun 3/16 ilmestyneeseen juttuun ja sama kuva taitaa löytyä myös Piia Kalliomäen toimittamasta kirjasta Cozy Homes ☺️
Heippa,
Tämä ei varsinaisesti tähän postauksene kuulu, mutta kyselen kuitenkin. .Meilläkin siis kovasti mietinnässä sekä lauta- että betonilattia rakenteilla olevaan kotiin. Kyselen taas käyttökokemuksia molemmista. Miten lattiat ovat kestäneet – onko tullut paljon naarmuja tms? 🙂 Meillä pieni lapsi ja samanmallinen koiruus kuin teillä..
Kiitos ihanasta blogista 🙂
Hei, muistelisin että törmäsin kysymykseesi jonkun toisenkin jutun yhteydessä, mutta en löytänyt mihin vastata. Toivottavasti vastaus tavoittaa sinut vielä!
Alakerran mikrosementtilattia on kestänyt kahta karvaturria oikein hyvin. Jonkun verran lattiassa näkyy kynnenjälkiä, kun nuo ovat suditelleet menemään. Mutta mattalakatussa lattiassa eivät nuo naarmut juuri näy paitsi jos auringonvalo sattuu osumaan juuri oikeassa kulmassa. Näihin naarmuihin on suhtauduttu vähän samalla asenteella kuin muutamaan kaluttuun seinännurkkaan ja jatkuvaan karvapeittoon. Tällaista se on noiden koirien kanssa. Ehkä laattalattia olisi kaikista kestävin..
Yläkertaan meillä ei ole koirilla asiaa. Lautalattia on siisä säästynyt pahimmilta kolhulta, mutta tuonkin kanssa täytyy elää niin, että elämisen jälkiä tulee 🙂
Joo kysyin tätä samaa jossakin toisessa kohtaa, mutta en enää itsekään muista, missä. 😀 Mutta siis kaunis kiitos vastauksestasi. Toki on tiedossa, että sudittelun jälkiä (+karvapeittoa) näkyy yleensä aina jonkin verran. Lähinnä tässä kohtaa kiinnostaa se, ettei lattia ole viikon asumisen jälkeen jo aivan järkyttävässä kunnossa.
Meillä on kestänyt niitä naarmuja lukuunottamatta alakerran mikrosementti tosiaan ihan hyvin 🙂 Oikeanlaisella (ja tarpeeksi monta kerrosta) lakkauksella on tässä erittäin merkittävä rooli. Olen myös kuullut, että aina lattia ei ole onnistunut ja esimerkiksi öljy on jättänyt lattialle valuessaan pysyviä tahroja. Jonkun verran voi myös tulla halkeamia lattian "eläessä".
Se hyvä puoli mikrosementti- ja lautalattiassa on, että niitä voidaan huoltokäsitellä useaan kertaan!
Nyt kun kyselemään pääsin, niin millaisia ovat kokemuksenne saunasta? Onko puu pysynyt hyvänä/kellastumattomana? 🙂