Kuvissa vilahtelee silloin tällöin meidän nelivuotias raikulieläin Otto. Tuon lempeän katseen taakse piiloutuu hyvin rohkea ja omapäinen nuoriherra, jolta löytyy niin paljon luonnetta, että vähän kokeneempaakin välillä hirvittää. Tekemisen tarmoa on purettu treenaamalla aktiivisesti. Kesäisin tuo sankarikoira kunnostautuu vesipelastuksessa sekä haussa ja jäljessä ja talvisin ylimääräisiä höyryjä päästellään agilityradalla.
Taloa suunnitellessamme yritimme ottaa mahdollisimman hyvin huomioon kaikenlaiset perheenjäsenet. Kuraeteisen eli niin sanotun koiranhuoneen ansioista pystymme jopa pitämään lattialla mattoja. Tai no, yleensä nuo matot ovat yhdessä mykkyrässä ja täynnä karvaa, mutta pahimmat hiekat sun muut ulkoa kulkeutuvat möhnät jäävät kurahuoneeseen. Kaikki muu lattialla oleva irtotavara kulkeutuukin sitten tuon koiratermiitin hampaissa pitkin taloa. Tämä on ainakin erään mielestä maailman hauskin leikki. Itse ei jaksa aina innostua ihan samalla lailla. Varsinkin kun aamulla vetäisee jalkaansa sukkaa, joka on litimärkä kuolasta.
Jatkuvasti karvanpeitossa oleva lattia, sukka-aarteiden ja koiranlelujen sekamelska sekä kuola kuuluvat kuitenkin kotiimme ihan siinä missä kaikki muukin, mikä tekee kodista kodin. Robotti-imuri hoitaa tuota karvaongelmaa ja minä kuljen Oton perässä suoristamassa mattoja.
I would like to introduce our little hero Otto. Otto is a high energic, willful and full of frolic. We train a working dog species which is a good way to control all the energy he has.
When we planned the house, we tried to pay attention to as much as possible all the family members. We have two entrances and in the other we have a shower. Thank to this there is not so much mud in the house.
Tuota teidän koiraa olenkin monet kerran ihastellut. Hänellä on todella niin kaunis katse! (ja minulla taas orastava koirakuume…) Meillä on suunnitelmissa uuteen taloon vaaleat lattiat, ja ne yhdistettynä isoon perheeseen, ja siihen meille vielä joskus muuttavaan koiraan, on saanut minut miettimään myös sellaista robotti-imuria. Jotenkin näen vain sieluni silmin, kuinka lapset ratsastaa sillä ja masiinapolo on hajalla alle aikayksikön 😀
Minua on hihityttänyt koko aamupäivän ajatus teidän lapsista ratsastamassa robottiparalla (outoon hihittelyyn saattaa olla syynä myös hivenen kuumeinen olotila..) Meille tuo robotti oli ihan ehdoton hankinta: varsinkin kun neliöitä on sen verran, ettei millään raaskisi käyttää joka päivä kallista aikaa imurin varressa 😉
Hei, löysin blokiisi vasta psri päicää sitten ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä ! Me olemme mieheni kanssa miettineet rakentamista.. voisitko tehdä postauksen teidän pohjaratkaisusta?
Voi miten olen iloinen, kun löysit! Ja kiitos postausvinkistä: aloin heti suunnittelemaan juttusarjaa meidän tilaratkaisuista 🙂 Ennen kuin saan jutun julkaisukuntoon, voit käydä vilkaisemassa pohjapiirustuksiamme täältä: https://marjawickman.com/mustaovi/search/label/POHJAPIIRUSTUS
Voe Otto! <3 Samoja fiiliksiä itsellä.
😀
Oi, miten ihana Batdog! Mahtava kuva!
Tuo meidän Otto Manninen on ammattimalli 😉
Hei, mikä toi matto on?? Mahtava!! Meillä valetaan huomenna kauan odotettu betoni lattia 😀
Matto on Kodin1:stä ja Jalpaikka nimeltään! Tuntuu, että juuri vasta "jännitimme" oman lattiamme valua ja nyt jo pidämme valmiilla pinnalle mattoja 🙂 Onko teillä menossa rakennusprojekti vai iso remontti?
10 vuotta vanhan asunnon alakerran koko remontti 🙂 meillä tulee läpivärjätty valkoinen betoni lattia 🙂 jännityksellä odotamme kuinka käy 🙂
Lattiasta tulee varmasti upea! Valkoinen betonilattia oli myös meidän alkuperäinen toive, mutta päädyttiin lopulta vaaleanharmaaseen mikrosementtipinnoitteeseen.
Lattiasta tuli täydellinen ;D
Jee! Hieno juttu. Voin vain kuvitella (huokailla) kuinka kaunis valkoinen betonilattia on 🙂
Tyylikäs Otto! Meillä myös kaikki paikat täynnä karvaa, vaikka meidän Helmi-koira onkin vähän pienempi kaveri kuin Otto 🙂
Minun on pitänyt näyttää Ottoselle saksia jo useamman kuukauden. Tuon leijonanharjan siistimisestä on jo liian pitkä aika! Täällä välillä kirjaimellisesti kahlataan karvassa, joten voin hyvin uskoa, että pienemmältäkin sitä riittää 🙂
Oi voi miten ihana kuva! 😀 <3
Otto on kokenut malli 😉
Voi jehna miten ihana juliste ja koira. Vaikka Otto niin viattomalta näyttääkin, veikkaan että se on kuitenkin oikeasti tossa Bat-kuvassa 😀
Tuo Bat on se takapiru olkapäällä 😉 Suuri on persoona "pienessä ja viattomassa" koirassa.. mutta niin saa ollakin 😀
Haluaisin kysyä jalpaikka matosta. Lähteekö matosta karvoja?Itse haavailen kyseisestä matosta mutta mietityttää,onko lattiat täynnä karvoja. Kiitos ihanasta blogista!Teillä ihana koti./ Hanna
Hei Hanna! Nyt piti ihan käydä nyppimässä tuota Jalpaikkaa, että osaa vastata kysymykseesi (meillä on tuo superkarvainen Otto-poika, joten lattiat ovat kroonisesti karvassa). Matosta irtoaa kyllä karvaa, jos oikein nyppii, mutta en voisi sanoa, että lähtee, mitenkään erityisesti, jos matto lepää lattialla. Tykkään todella paljon tuon villaisen Jalpaikan keveydestä. Meillä on suurin koko, jota myös tälläinen "hennompi tyttö" jaksaa kantaa ja ravistella helposti.
Voi suloisuus. <3
Tuo nappisilmien katse on jotain niin hellyyttävää… Ja päivän naurut saatu upeasta fotosta!
Karvakasojahan nuo kultsit on, mun anopin Leo-leijona on vielä sellainen rakkaudenkipeä yksilö, että kiipeää syliin kun pikkukoira. Ja koska mulla on aina mustat vaatteet, niin arvannet minkälainen vaatetukseni on sylikoiran jäljiltä. 😉
Mutta senkin uhalla otan aina mieluusti vanhan herran syliin rapsutettavaksi.
Rapsutuksia ihanalle Manniselle. <3
Rapsutukset otettu vastaan kera villin hännänhuiskeen. Tuo kuva saa kyllä tosiaan hymyn huulille <3