Sain Villa H:n Heinieltä hauskan haasteen, jossa piti kuvata blogiin asioita uudesta kuvakulmasta. Kuvausassistentti Koira-Manninen ryhtyi oitis kaveriksi, ja katselimme hetken yksiötä hänen silmillään. Tämä konttailu oli oikein silmiä avaavaa. Ensinnäkin: koiraparka asuu täysin beigessä maailmassa. Eipä meillä ”isommillakaan” silmiemme edessä ole mitään väri-ilottelua, mutta sentään jotain muuta kuin tuota iänikuista beigeä! Kovin kolkolta siis näyttää hurtan maailma, kun kaikki lelutkin kerättiin sen jälkeen pois, kun viimeinenkin pehmo oli kokenut jonkin sortin kirurgisen operaation (lue: suolistuksen) ahkeran puuhastelijan (siis koiran) toimesta. Matot pehmentäisivät maailmaa, mutta näillä kurakeleillä mattoja ja tuota Raparoopea ei parane laittaa samaan tilaan.
Onneksi tuota karvatassua ei taida nämä asiat kuitenkaan pahemmin vaivata. Ja aktiviteetteja löytyy yllin kyllin jo ihan nurkantakaa. Hännähuiskauksia kaikille. Manninen lähtee nyt lenkille, ja minä käperryn pellavalakanoihin potemaan alkanutta syysflunssaa..
Hienoja kuvakulmia ja suloinen Koira-Manninen…:)
Koira-Manninen kiittää 🙂
Ihania kuvia! Tuo nenu ja luuri <3
Voi sitä mähmän ja karvan määrää, mitä tuosta irtoaa, mutta on se vaan kyllä niin <3
Hauska! Ja on tuolla koiruudella kauniit maisemat.
Tätä haastetta oli hauska tehdä, kun oli niin innokas apuri 🙂 Tuo maisema kaipaisi kyllä mattoja, huoh!