Voi mikä tunne. Aurinko paistaa. Takana moottoritienpätkä ja edessä mutkainen peltotie. Peltotien päässä erään naisen elämäntyö ja suuri intohimo. Navetallinen aarteita aina Arabiasta Sarpanevan kautta kaikkeen mahdolliseen mitä maa päällään kantaa: pitsejä, vanhoja työkaluja, räsymattoja ja astioita, astioita ja vielä lisää astioita. Siinäpä vasta inspiraatiota päivään!
Täytyy tunnustaa. Olen erittäin huono lähtemään tapahtumiin, joissa pitäisi tutustua vieraisiin ihmisiin. Pidän kyllä kovasti ihmisistä. Olen vain sen verran ujo, että mieluiten tarkkailen tilanteita vähän kauempaa. Ja tämä osaltaan aiheuttaa sen, että useimmiten on helpompi kieltäytyä kutsuista, kuin ottaa se riski, että joutuisi seurustelemaan ja mikä pahempaa tutustumaan (tämä vaatisi kai tähän kohtaan sellaisen silmää iskevän hymiön).
Tällä kertaa vastasimme kuitenkin myöntävästi kutsuun, jonka saimme Katin sisustusnavetalta. Navetalle oli kokoontunut joukko sisustusbloggareita tutustumaan navetan aarteisiin, puusepänverstaaseen, verhoilijan pajaan sekä pian avattavaan joulupuotiin. Tämän jälkeen suuntasimme Katin kotiin kakkukahveille keskustelemaan blogeista ja sisustustyyleistä.
Muutama lisätärppi kiinnostuneille. Mikäli sisustusnavetta ei ole jo entuudestaan tuttu, niin suosittelemme mitä lämpimimmin kaikki kirppistelijät kierrokselle. Täällä tekee todellisia löytöjä ihan murto-osalla siitä hinnasta, mitä esimerkiksi Helsingin kirppareita kiertäneenä on tottunut.
Puusepän ja verhoilijan palvelut löytyvät myös samasta osoitteesta. Meillä olisi jo heti tiedossa muutama tilaus uuteen taloon. Näistä lisää myöhemmin. Sisustusnavetan pihapiirissä olevaan riiheen avautuu pian joulupaja, jossa saimme jo maistiaisina jumalaisen hyvää saaristolaisleipää. Sinne täytyy vielä tehdä ehdottomasti uusi retki.
Kiitos inspiroivista hetkistä järjestäjille kierroksesta ja keskustelusta seuraaville bloggareille: Romulyyli, Passion for design and dessert, Sinisen talon kuulumisia, Piirto sekä ripaus tunnelmaa. Oli erittäin mukava tutustua!
Oli tosi hauska nähdä kasvot tälle blogille! Minä en huomannutkaan noita räsymattoja, mutta ihmekös tuo, kun navetassa ympäristöineen oli nähtävää aivan mielettömän runsaasti. Tsemppiä rakennusprojektiin!
Kuin myös! Oli mukava nähdä kuka siellä blogin takana hääräilee 🙂 Tuolla navetassa olisi saanut kulutettua koko päivän. Ja silti suurin osa aarteista olisi vielä jäänyt näkemättä. Eipä auta, kuin tehdä uusi retki!
Kiva päivä takana, ja mukava oli tutustua uusiin bloggareihin samalla 🙂 Aikamoinen aarreaitta tuo Katin navetta…
Päivän parhainta antia oli tosiaan tutustua uusiin bloggareihin! Miten ihania ihmisiä näiden blogien takaa löytyykään 🙂 Ja voi noita aarteita. Täytyi ihan pinnistellä, ettei täyttäisi takakonttia muutamalla mintunvihreällä pinnatuolilla, parilla patinoituneella tehdasvalolla, räsymatoilla ja laatikollisella Arabiaa.. Ehkäpä sitten, kun talo on valmis. Ellei joku muu kerkiä ennnen, vink vink 😉
Oi ilo tavata. Ja voi kuinka ihanasti ja kattavsti sä kirjoitit! Mä ehdin vain muutaman rivin kirjoittaa. Kirjoittaminen ei ole niin mun juttu,vaikka bloggari olenkin 🙂
Voi miten mukavaa oli, kun tulit meille ujoille juttelemaan.. Siitä se keskustelu sitten aukesi oikein jouhevasti 🙂 Minä innostuin niin tuosta päivästä kirjoittelemaan, että meinasi illan teatterikeikkakin humpsahtaa sivu suun. Joskus siis myös lyhyesti parempi 😉
Ihania fiiliskuvia! Jo toisessa blogissa ihailen tunnelmia. Sain kutsun, mutten päässyt paikalle. Harmittaa. Täytyy ehdottomasti käydä katsastamassa paikka vielä ennen joulua.
Joulun alka tuolla onkin erityisen paljon tarjontaa! Meilläkin olisi tavoitteena piipahtaa ainakin joulupuodissa nappaamassa joulupöytään sitä taivaallista leipää.. Kenties pukin konttiin tarttuu muutama lahjakin 😉 Blogiasi jo jonkin aikaa seuranneena, olisi ollut ilo tavata myös sinut. Ehkäpä ensi kerralla?
Voi, nyt harmittaa, etten päässyt paikalle. Olisin tullut halimaan teidät puhki. 😉
Kiitos kuitenkin mielettömän hyvästä tietoiskusta, tonne on pakko mennä ennen joulua. Vielä, kun jostakin repisi aikaa.
Voi jospa ihanainen Image oisit ollut mukana! Täytyypä tarkkailla seuraavalla mahdollisella kerralla tarkemmin selustaa, vaikka toisaalta, kyllä meitä saa aina rutistella jopa ihan puhkikin 😉
Mä kävin näiden teidän kirjoitusten inspiroimana tutustumassa kyseiseen kirppikseen ja voin sanoa että kannatti – en ehkä ihan allekirjoita sitä, että olisi ollut erityisen halpa paikka (stadin kirppiksiin tottuneen näkökulmasta) mutta siellä oli NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon ihania aarteita, sellaisia mitä ei ihan joka nurkalta enää löydäkään 😀 Suosittelen!
Tuolla tosiaan saa nuuskia tarkkaan ja hartaasti, tavaraa on niin paljon, että menee silmät ihan soikeiksi! Minä tein muutaman hyvän löydön huokeaan hintaan.
Olen varmasti kierrellyt väärät kirpparit, kun kaupungissa "saalis" tuntuu aina jäävän kovin laihanpuoleiseksi 😉 Vinkkejä hyvistä kirppareista Helsingissä otetaan vastaan ilolla ja kiitoksella!
"Täytyy tunnustaa. Olen erittäin huono lähtemään tapahtumiin, joissa pitäisi tutustua vieraisiin ihmisiin. Pidän kyllä kovasti ihmisistä. Olen vain sen verran ujo, että mieluiten tarkkailen tilanteita vähän kauempaa. Ja tämä osaltaan aiheuttaa sen, että useimmiten on helpompi kieltäytyä kutsuista, kuin ottaa se riski, että joutuisi seurustelemaan ja mikä pahempaa tutustumaan –"
Kuin olisit kirjoittanut minun sormillani, puhunut suullani ja ajatellut aivoillani. <3
Ihana Irina <3 Tämä bloggaaminen on siitä hauska harrastus, että pikku hiljaa sitä on uskaltanut tulla vähän enemmän ja enemmän ulos kuorestaan 😉