Viimeisetkin jouluun viittaavat asiat pakattiin vintille tiistaina. Ruokapöydälle jäi kuitenkin vielä kultainen omenarasia, jossa säilytimme Kööpenhaminan joulumarkkinoilta ostamiamme paahdettuja manteleita ennen kuin ne katosivat parempiin suihin. Nyt purkki sai sisuksiin uuden lastin pähkinöitä ja vaasit odottelevat uusia leikkokukkia. Tupa on sillä siisti ja talossa vielä toistaiseksi rauha.
Viikonloppuna on luvassa taas saunatuvan parissa puuhastelua: viimeiset maalikerrokset pukuhuoneen seiniin sekä wc:n viimeistelyä. Eipähän tarvitse vielä vähään aikaan uusia salikorttia. Rakentaminen käy kyllä kuntoilusta tai välillä vähän jopa kunnon päällekin. Nyt kuitenkin tuntuu, että taas sitä mennään eikä meinata!
Kaunis omena! Ja mä niiiin tykkään tuosta alemman kuvan näkymästä! Siinä on kaikki kohdallaan! 🙂
Tuo alemman kuvan näkymä on kuvattu eteisestä ja on ehdottomasti minunkin lempinäkymäni. Tätä tulee myös selkeästi kuvattua eniten 🙂
Kiva on omppo, mutta vielä enemmän sain inspistä tuosta nyppylämaljakosta. Pakko ehkä tehdä joku tuon henkinen keramiikassa 🙂 Tsemppiä saunatuvalle!
Näppyläkeramiikka on jotenkin niin ruman kaunista, että minä menen aina ihan pöhkön iloiseksi, kun sitä jossain näen. Odotan innolla, josko keramiikassa tekemäsi tuotos vilahtaisi mahdollisesti joskus myös blogisi puolella <3
Kaunista, kaikki:).
Kaunis kiitos <3
Kaunis omppu 🙂
Kaunis ja "käytännöllinen" 😉
Niin niin kaunista! En voi kuin huokaillen ihastella 🙂
Kiitos Laura! Täytyy myöntää, että tuo eteisestä avautuva näkymä tekee aina yhtä iloiseksi kotiin saavuttaessa 🙂