Tiedättekö mitä käy koirataloudelle, jossa ei ole heiluteltu moppia koko kuuna. Saattanette arvata. Mutta jos tilannetta pitäisi kuvailla vielä sanallisesti, saatte parhaimman mielikuvan kuvittelemalla lattiaa, jolle on pikkuhiljaa kasvamassa aivan holtiton villamatto. Ja jokaisella askeleella tuo villamatto pakenee jalkojen tieltä pitkin nurkkia..
Tänään lattioita puunatessani panin merkille toisen seikan. Kotonamme ei ole tapahtunut siivoamattomuuden lisäksi juuri mitään muutakaan. Kaikki toiminta on keskittynyt pihamaan kuopsutteluun ja pieniin pyrähdyksiin maalle. Yläkerrassa odottava pyykkivuori kuitenkin paljastaa, että on täällä sisällä ainakin tullut käännyttyä.
Tänään blogeja selatessani huomasin kommentin, jossa mainittiin uusien
talojen näyttävän usein jotenkin persoonattomilta, asumattomilta. Näistä yllä olevista kuvista välittynee varmasti myös vahvasti samanlainen mielikuva? En oikein osaa sanoa yksiselitteisesti, mistä tämä johtuu. Jos olisimme toteuttaneet talomme ”avaimet käteen” -periaatteella olisiko meillä ollut enemmän intoa ja aikaa pohtia huonekaluja? Kenties, mutta rahallisesti olisimme olleet vieläkin tiukemmalla.
Nyt kun talon sisä- ja ulkopinnat ovat kunnossa, minulla olisi
tulevan syksyn aikana toiveena päästä panostamaan hieman enemmän
myös tuohon kodin sisustuspuoleen. Vaikka vuodessa ei tunnu tapahtuneenkaan juuri mitään, vuodentakaisia kuvia selatessani huomaan kuitenkin ottaneemme oikeita jättiläisharppauksia mitä tulee kodin valmistumisen suhteen. Ja sieltä se kodikkuuskin tulee. Kaikista eletyistä hetkistä. Kerros kerrokselta.
Minulle ei tule kyllä sellaista mielikuvaa teidän kodista 🙂 Luin sen saman kommentin aiemmin, ja jäin pohtimaan asiaa oman talon kohdalla. Omassa huushollissahan sen tietää, että tilanne on kesken, sisustus saattaa olla päässä jo visiona tai olla vasta muotoutumassa, mutta nuo visiothan ei juurikaan välity valokuvista tai blogikirjoituksista. Ja monilla varmasti mieluisan sisutustuksen muotoutuminen vie aikaa, meillä ainakin meni edellisessä talossakin pari vuotta ja nyt luultavasti lähes sama aika. Siinä vaiheessa, kun on osa muuttolaatikoistakin vielä purkamatta, ei millään voikaan olla vielä kypysynyt ja hioutunut koti 😀 En oikeastaa saa nyt muotoiltua lauseiksi mitä yritän sanoa, muuten kuin että se on ihan okei, että talosta tulee koti vasta sitten ajan kanssa <3
Puit ajatuksesi sanoiksi paljon selkeämmin kuin mihin itse yritin tällä kirjoituksellani tähdätä. Huomaan aika-ajoin tuskastuvani (varsinkin siivouspäivinä) kaikkeen keskeneräisyyteen vaikka oikeasti olen myös sitä mieltä, että oikein kivaltahan täällä tosiaan näyttää 🙂 Suurin murheenkryynini on eteinen, jonne olen kovasti kaipaillut lipastoa. Mielikuva tuosta lipastosta on selkeänä päässäni, mutta täydellistä kumppania ei ole vielä tullut vastaan. Siispä eteinen on edelleen lipastotta ja keittiön tasot (todellisuudessa) täynnä kaikkea sinne lipastoon kuuluvaa 😉
Teillähän näyttää jo todella viihtyisälle! Kaipa sekin on katsojan silmässä aina. Itsekin huomasin sen, että uuden kodin sisustaminen ottaa enemmän aikaa kuin jos olisi muuttanut vanhaan taloon. Vanhaan taloon olisi kantanut olemassa olevat romppeet, mutta uuden talon sisustaa haluaa miettiä samalla pieteetillä kuin sen rakentamistakin 🙂
Mielestäni kotimme on myös erittäin viihtyisä, vaikka valkoista tilaa onkin vielä vaikka muille jakaa. Tämä on toki varmasti myös makuasia, mutta tunnustaudun yksinkertaiseksi (myös tässäkin) suhteessa. Meillä kaikki rompeet karsittiin niin minimiin yksiöön muutettaesa, että taloon ei sitten jäänyt muuta kuin nikkaroimamme pöytä, joka sekin päätyi lopulta polttopuiksi 😀
Liian kiireellä ei kannata hosua sisustusta kokoon, jos millään malttaa odottaa. Huomattavasti parempia valintoja tekee, kun saa harkita rauhassa. Ja teillä kyllä on mun silmään jo hyvinkin asuttu ja kalustettu koti. Kaunis. Ei mitään turhaa.
Mitään turhaa ei tosiaan ole (vielä) päässyt nurkkiin kertymään. Minulla on usein sellainen ongelma, että ajatus jostain huonekalusta on jo niin valmis, etten sitten millään löydä juuri sitä oikeaa 😀
Meilläkin uusi koti ja myönnän, saattaa ulospäin näyttää asumattomalta. Aika vain rientää ja täällä myös kuopsutettu pihaa ja rakennettu autokatosta koko kesä. Eletään siis keskeneräisyyden keskellä niin rakentamisen kuin sisustamisen suhteen, mutta on tämä siltä koti meille.
Myös meidän talomme näyttää ulospäin asumattomalta. Koko vuoden olen ajatellut pihaan saampuessani tulevani työmaalle ja kun avaan kotioven, tunnen tulleeni kotiin 🙂
Pikkuhiljaa tavarat löytävät omalle paikalleen. Itsekin pidän siitä, että ensin tulee vähän tarkkailtua tilannetta, että mitä sitä minnekkin haluaa. Jokainen löytää paikalleensa ajallaan. Seuraavassa asunnossa aion aloittaa sisusustuksen juuri näin, enkä siten miten olen tähän mennessä tehnyt – kaikki vaan kerralla esille sen kummempia miettimättä! Karsiminen on tästä päästä huomattavasti hankalampaa.. 🙂
Huomaan itse toimivani monissa tilanteissa niin, että tarkkailen ensin tilannetta vähän kauempaa, ennen kuin avaudun täy ryntään täysillä mukaan. Ehkäpä tämä sama pätee myös sitten näissä sisustusjutuissani. Rauhallisesti ja harkiten 🙂
Ei minustakaan kotinne ole ollenkaan persoonaton! Ja aiempien kommenttien tapaan sanon, että pikkuhiljaa! Itseni on vaikea, hyvin vaikea tätä pikkuhiljaa-juttua toteuttaa, mutta yritän kaikin keinoin!
Nämä taitaa olla niin niitä makuasioita. Huomattavasti runsaammasta tyylistä pitävät saattanevat nähdä kotimme aika tylsänä. Oma makuni ei ehkä ole ihan näin minimalistinen, mitä kotimme tällä hetkellä on, mutta keskusteltuani asiasta muutaman minut hyvin tuntevan henkilön kanssa, sain kuulla olevani (positiivisessa mielessä) vieläkin minimalistisempi. Ja tavallaan tämä on totta. Voisin ihan hyvin asua lasikuutiossa mäntymetsän keskellä kalliolla merenrannalla 😀
Wow I'm in love ! this looks so fresh and calm!
love, Turn it inside out
Thank you so much Nena!
Omasta kokemuksesta tiedän että menee monta vuotta, ennenkuin uusi koti on koti. Siinä kestää ja sitä vain täytyy sietää. Teillä on kaunista ja nauti kodistasi.
Olet kyllä oikeassa joka suhteessa. Pidän kovin paljon kotimme tunnelmasta ja näistä tiloista, vaikka näin "tyhjänäkin". Välillä kuitenkin keskeneräisyys ja tiettyjen asioiden toimimattomuus saa aikaan huokailuja ja toisinaan myös muutaman turhautuneen ärräpään 😀