Syytä juhlaan on toteutettu yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Freixenet Mia Moscaton kanssa.
Kannoimme viime perjantaina Kaivopuistoon tienlaidasta löytyneen kuormalavan, kassillisen paperipalloja ja sylillisen kukkia sekä kasan mattoja, tyynyjä ja sekalaisia astioita. Kännykästä ”raikasi” Juanes ja aurinko läikehti puiden latvojen lomasta.
Piknikeväiksi katoimme suolaisia ja makeita empanadaksia sekä melonisalaattia. Jälkiruokaleivosten kanssa nautimme lasilliset Freixenetin tarjoamaa Mia Moscato -kuohuviiniä. Kuivien viinien ystävänä suhtauduin hieman varauksella tähän makeaksi luokiteltuun kuohariin, mutta keskihapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen ja runsaan kukkainen kuohari sopi kuitenkin yllättävän hyvin herkkujen kyytipojaksi. Ja toisaalta, koskapa Moscato-rypäleellä voidaan mennä kovin pahasti metsään. Kokonaisuudessaan voinen siis rehellisesti sanoa, että erittäin kokeilemisen arvoinen ja miellyttävä uusi tuttavuus. Aiemmin ainoastaan Alkon tilausvalikoimasta löytynyttä Mia Moscatoa löytyy nyt myös Alkon normaalivalikoimasta ja se, jos mikä ilahduttaa tällaista muutaman kerran vuodessa hyvää kuohuvaa kaipaavaa kuluttajaa, joka muistaa napata pullon hyllystä matkaan aina juuri viime hetkellä ennen juhlaa.
Tällä kertaa viime hetken paniikin aiheutti juhlapaikan koristelu. Halusimme järjestää juhlat yllätyksenä ja tämä jos mikä aiheutti muutaman hauskan hetken, ennen kuin saimme kaikki tavarat salakuljetettua puistoon. Mikä hullu tunne tuleekaan siitä, että sepittelee posket punaisina valkoisia valheita hämmästelevälle juhlan aiheelle siitä, mihin tarvitsee kaikki toimiston istuintyynyt ja mihin kummaan sitä työkaveri lähti tikapuut kainalossa. Lopulta ratkaisimme asian niin, että lähetimme päivänsankarin hakemaan lähileipomosta leivoksia ja karkasimme melkein samalla oven avauksella vaivihkaa puistoon. Yllätys onnistui kaikesta sähläyksestä huolimatta täydellisesti ja ohikulkijoiden hymyilevien katseiden alla kohotimme maljan yhdelle lahjakkaalle nuorelle sisustusarkkitehtiopiskelijalle, jonka läksiäisjuhlia kokoonnuimme joukolla viettämään.
Toivottavasti kesän viimeiset auringonsäteet inspiroivat itse kutakin kattamaan piknikeväät pihalle ja kutsumaan ystävät ja perhe koolle. Näitä kauniita ja kallisarvoisia kesäisiä hetkiä on mukava muistella viimeistään silloin, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja kesä tuntuu yhtä kaukaiselta ja saavuttamattomalta haaveelta, kuin sapattivapaa ja maailmanympärysmatka.
Näitä kuvia katsellessa ainakin minä toivon, mitä hartaimmin, että kesää olisi vielä jäljellä. Onhan?