Minusta koti rakentuu kerroksista. Eletyistä vuosista ja matkanvarrella mukaan tarttuneista esineistä. Niistä, jotka ovat rakkaudella valittuja tai saatuja. Sellaisia, joilla on tarinaa ja tunnearvoa. Myös uusi talo rakentuu vuosien saatossa. Rakentaminen ei lopu siihen, että lopputarkastus on suoritettu hyväksyttävästi ja kaikki tarvittavat leimat löytyvät papereista.
En voisi kuvitellakaan selailevani katalogia ja ostavani valmista sisustusta. Kaikki näyttäisi muutenkin uudessa, hieman liian steriilissä ympäristössä jotenkin persoonattomalta. Se mikä sitten näyttää persoonalliselta on makuasia, josta en lähde edes kiistelemään. Jokainen tehköön kodistaan sen värisen tai värittömän kuin juuri itsestä parhaalta tuntuu. Vaikka kotia esitelläänkin blogissa, on se ensisijaisesti perheen tarpeiden ja maun mukaan tehty ja sisustuttu. Toki kaikki arjen kauneus, kuten koirien lelut, kenkävuoret, lehtipinot ja keittiön tasolla lojuvat muumimukit on useimmiten siivottu kuvista pois. Monesti kuvista vielä vähennetään saturaatiota, mikä saa tilan näyttämään jopa luonnottoman monokroniselta. Todellisuudessa huoneessa paistaa keltaisen lämmin tai sinisen kylmä luonnonvalo riippuen siitä mitä vuoden aikaa eletään. Blogikuvat myös usein hieman ylivalotetaan, joka lisää epätodellisuuden tuntua.
Uskon, että jokaisesta kodista saadaan sisustuslehtitasoiset kuvat vähintäänkin stailaamalla, kalustamalla tai karsimalla. Tarvitseeko kodista sitten sisustuskuvia ottaa, onkin toinen kysymys. Luultavasti suurin osa ihmisistä kieltäytyy kohteliaasti. Onhan koti hyvinkin henkilökohtainen. Mielestäni sisustusblogeja ja lehtiä yhdistää se, että halutaan luoda tunnelmia, joita ihastella. Tiloja joista inspiroitua. Ainakin itselleni yksi rentouttavimmista asioista on suklaan syöminen ja sisustuslehtien lukeminen. Terveellisempi (ja kukkaroystävällisempi) vaihtoehto olisi toki laittaa lenkkitossut jalkaan ja painua pihalle.
Tällä kaikella haluan sanoa, että jokainen koti on omalla tavallaan kaunis. Toiset kodit ovat suunniteltu käytännönläheisesti ja toisissa pyöritellään kausitekstiilejä kiivaaseen tahtiin ja ”sisustetaan”. Jollekin se on harrastus. Oman kodin sisustaminen on kai kuitenkin harvemmin kenenkään ammatti? Useimpia aihepiiri ei kiinnosta pätkääkään, mutta he tuskin tarttuvat sisustuslehtiin tai -blogeihin ja ahdistuvat, jos oma koti ei näytä sisustuslehden kansikuvalta.
P.S. Tämä teksti lähti ensiriveiltä alkaen ihan eri suuntaan kuin alun perin oli tarkoitus. Kuvittelin kirjoittavani Louis Poulsenin AJ -valaisimista ja siitä, miten meillä on tuotu kirpputorilöytöjen, Ikean ja muutaman muun edullisemman huonekaluhankinnan rinnalle muutama designvalaisin luomaan illuusiota ”arvokkaamman” oloisesta ympäristöstä, kuin sen irtaimisto todellisuudessa on.
Itse olen miettinyt tätä tosi paljon viime aikoina. Ensimmäisen uuden kodin kuvittelin olevan valmiina kuin katalookista. Se ei ollut ja petyin. Nyt vuosien jälkeen uudessa kodissa minulla on harhaluulo, että jos tuuttaan kotini nettiin, me myymme sen kohta. Että se on niin nähty ja kulutettu etten halua asua siellä enää. Rajaa on vaikeaa vetää. Jos tekisin tätä työkseni asia olisi aivan eri. Blogi olisi näytönpaikka. Nyt en halua että kotiamme pällistellään ja arvostellaan kriittisin sanoin. Se on meidän, ja kesken. Ja keskeneräistäkään en halua päästää käsistäni. Ehkä joskus tai sitten ei. Semmoisin miettein. Minustakin koti rakentuu sen asujista ja niin kliseinenkin kerroksellisuus on minulle se, mikä tekee minun kodistani omani, eikä kenenkään muun. Hyvää viikkoa.
Kiitos hyvistä ja rehellisistä pohdinnoista. Minua kosketti erityisesti kun kirjoitit, että petyit kun ensimmäinen koti ei ollutkaa kuin katalookista. Näinhän se juuri on. Kuvilla luodaan illuusiota täydellisestä, mutta todellisuus on aina jotain paljon rosoisempaa, persoonallisempaa, aidompaa ja kauniimpaa <3
Juuri näin. Samoja ajatuksia täälläkin. Blogikuvat ja lehdet ovat juurikin se inspiraation lähde.
Mielestäni valokuvat, on kyse sitten sisustuksesta, ruoasta tai muodista saavat juurikin toimia siinä tarkoituksessa: inspiraation lähteenä. Selailen joka kuukausi Glorian Ruoka ja Viini -lehden suu kuolaten, mutta jostain kumman syystä ne tortut, jotka tulevat omasta uunistamme ulos eivät vastaa millään tavoin ruokakuvien luomuksia. Eipä se mitään. On ihana kokkailla ja joskus se ruoka on jopa ihan hyvää 😉
Hei, olikos sinulla joskus vinkki noista Norjalaisista tai Ruotsalaisista asuntovälitys firmoista? 🙂 Ja jos, niin mitkähän mahtoivatkaan olla osoitteet?
Hei, ruotsalaisista kannattaa ainakin seurata https://www.alvhem.com/ ja https://www.fantasticfrank.se/
Ihan samanlaiset ajatukset täälläkin. Kodin pitää olla ennenkaikkea asujiensa näköinen. Yksi tyyli miellyttää yhtä ja toinen toista, mutta inspiraatiota saattaa saada melkein mistä tahansa kodista 🙂
Minusta on rikkaus nähdä kauneutta sielläkin, joka menee ihan oman maun ulkokehälle. Tai jopa ulos kehästä. Vaikka Suomi on täynnä mitä lannistavampia sananlaskuja, niin sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia" luo jotain toivoa sille, että annamme kaikille tilaa olla juuri sellaisia kuin olemme. Kaikkine täydellisyyksinemme ja virheinemme <3
Hauska kirjoitus! 🙂 Ja ihan superkauniit valaisimet <3 Poulsenit on omia lemppareita myös!
Joku noissa Poulsenien ajattomuudessa viehättää kovin!
Hyviä sanoja, tosiaan jokainen koti on asujansa näköinen eikä sen persoonallisuutta tai muita seikkoja parane muiden lähteä arvostelemaan…koti on tosi henkilökohtainen paikka kuitenkin. 🙂 Aina silloin tällöin kuitenkin näkee kun nettipalstoilla räävitään milloin mitäkin tyylilajia tai sisustamisen tapaa lyttyyn. Sellaisen ottaa helposti henkilökohtaisesti, juurikin henkilökohtaisuuden takia. Mutta kerroksellisuudesta olen samaa mieltä, kerralla ostettu koti harvoin on noh, kodikas. 🙂
/Muuten, pakko sanoa että vihdoin ratkaisin mieltäni vaivanneen asian, joka liittyi sinuun! Minulla on vanha sisustuslehti jossa on ihana koti, jota olen aina katsellut ja ihastellut, ja en voinut ymmärtää kun kodin tyyli ja omistajakin oli ihan samannäköinen kuin mustaovi-blogin pitäjällä! Nimi vain ei täsmännyt joten jäin siihen uskoon, että kyseessä on vain kaksi samannäköistä ihmistä. Tänään taas kun selatessani lehtiä tuli tämä koti vastaan, piti asiaa tutkia ja sinun pinterestistähän sitten se koti löytyikin. 🙂 On muuten hieno kehityskaari sisustuksessa tuosta yksiöstä tähän taloon, voin vain itse ihastella!
Minusta on mielenkiintoista (ja äärettömän surullista), että jonkun ulkonäköä tai muita ominaisuuksia voidaan kommentoida nettipalstoilla erittäin julmasti ihan vain sillä perusteella, että itse on itsensä "julkisuuteen työntänyt". Tai että "minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni". Mitä kertoisi minusta ihmisenä, jos kommentoisin toista ihmistä sanoin "ruma mongoloidi" tai ruotisin jonkun tyyliä tai makua. Koulu- ja työelämässä tällaista kutsuttaisiin kiusaamikseksi. Ainakin toivottavasti! Ei kai kukaan oikeasti perustelisi sanomisiaan, sillä että tämä nyt vain on minun mielipiteeni.. Tai ainakaan tällaista perustelua ei voisia mitenkään katsoa läpi sormien..
Ja voi kiitos tuosta viimeisestä kommentistasi. Vaikka yksiön ja tämän nykyisen talon sisustus ovatkin jo puitteiden osalta hieman eri mittauhteissa, on mukava kuulla, että tyyli on tunnistettava. Tämän blogin tekemisen on pitänyt innostavana juurikin tuo kehityskaari yksiöstä raksaan ja pikkuhiljaa ja pala palalta valmistuvaan uuteen koti 🙂
Löysin blogisi nyt ja seuraamaan jäin. Olohuoneenne musta pyöreä pöytä kiinnost.aisi, joten minkä merkkinen se on?
Hei, miten mukavaa, että löysit tiesi tänne 🙂 Olohuoneen musta pöytä Elloksen Rakel-sohvapöytä.