Joskus aika kirmaa sellaista vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Marraskuu on meinannut ottaa totaallisen selkävoiton ja siinä tiukassa puristuksessa on sitten sinnitelty lähes henkihievärissä. Kiire on mielestäni aina korvienvälissä, mutta kummasti sitä löytää itsenä juoksemasta aikaa vastaan.
Viime viikonloppu ei muutaman tapaamisen ja koiraharrastusten puitteissa tehnyt suurta poikkeusta ajankäytön riittämättömyydestä, mutta kummasti sitä löysi muutaman valoisan hetken tallentaa kotimme tämän hetkistä tunnelmaa. Kuten kuvista näette, ei joulu vielä tässä tuvassa juurikaan näy. Tasoilla rehottaa viherkasvit ja yksi taulu on siirtynyt tasolta toiselle. Muutama kynttiläpurkki on kuitenkin hiipinyt kuin varkain eteisen lipaston päälle.
Tämä on kuitenkin hyvä juuri näin. Ei se tunnelma synny pelkästään havukransseista ja piparkakuntuoksusta, vaikka myönnän niillä olevankin merkitystä. Siispä pyyhkäistään välillä vain pölyt pinnoilta ja annetaan sen joulun hiipiä sisään yhtä hissukseen kuin marraskuu hiipi kohti loppuaan.
Kaunista viikon alkua!
Ihania kuvia täynnä ihania yksityiskohtia! Olen alkanut itsekin haaveilla yläkaapittomuuden keveydestä 🙂