”Vapaasti aamusta iltaan” on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Iittalan kanssa.”Kuuma kesäpäivä laiturilla. Ruutuvihko, johon suttasimme suuria suunnitelmia. Unelma, jonka piirsimme tämän pöydän ympärille”.
Useimmat talonrakentajat aloittanevat suunnittelun listaamalla ne toiveet, jotka omasta kodista haluaisivat löytyvän. Tämän listan kanssa mennään sitten talotoimittajan ja arkkitehdin puheille ja ryhdytään tutkimaan valmiita pohjia tai luonnostelemaan unelmakotia. Meidän koti syntyi kirjaimellisesti ruokapöydän ympärille, josta se laajeni sentti sentiltä suuntaansa, niin että lopputuloksena oli talo, joka tuntuu juuri meille tehdyltä ihan joka nurkkaa myöten. Ruokapöytä sijaitsee keskellä taloa. Se näkyy heti ovesta sisään astuessa ja sen ääreen kerääntyneet ihmiset voi hahmottaa pimeällä selkeästi ulkoa käsin lattiaan asti ulottuvista ikkunoista. Verhoja meillä ei ole. Jos joku haluaa sisään kurkata, kurkatkoon ihan vapaasti. Todennäköisesti hän näkee pöydän ääresssä kaksi vaaleaa päätä toisiina kumartuneina tai muuten vain sekalaisen sakin kahvipöydän ääreen kokoontuneita. Ruokapöydän äärellä vietämme vuoteen jälkeen toiseksi eniten aikaa kotona ollessamme. Ruoka ja syöminen näyttelevät isoa roolia kotonamme. Yksi päivän intensiivisimmistä keskusteluista käydäänkin aiheen ”mitä tänään syötäisiin” ympärillä. Ja tämä keskustelu käydään monta kertaa saman päivän aikana. Jokunen aika sitten sain lukijalta toiveen kirjoittaa astioistamme. Olen kerännyt Iittalan Teemaa ylioppilaaksi valmistumisesta lähtien. Tuosta on kulunut jo toistakymmentä vuotta, joten astioita on kertynyt kaappeihin aika mukava pino. Tämän hetkisellä astiastolla ruokkisimme helposti parikymmenhenkisen porukan, kun sekoittelisimme surutta sarjan eri värejä ja kokoja keskenään. Tällaisia tilaisuuksia tosin on harvemmin, mutta astioiden vapaa yhdistely on hauskaa puuhaa, vaikka kattaisi aamiaisastiat ihan vain meille kahdelle.
Jos kotona keskustelumme aihepiirit pyörivät syömisen ympärillä, niin matkoilla ne vasta pyörivätkin. Emme niinkään osta matkoilta tavaraa, vaan matkamuistoina toimivat erilaiset ruokatarvikkeet ja syödyt ateriat, joiden reseptejä sovellamme kotona myös omaan arkiseen käyttöömme. Vaihto-oppilasvuodestani Thaimaassa jäi vahva vaikutus jokapäiväisiin aterioihimme. Tykkään kokkailla aasialaisella twistillä ja miehen bravuurina on taas välimerellinen keittiö. Nämä yhdistettynä pohjoismaiseen ruokakulttuuriin luo pohjan lähes kaikelle, mitä kotikeittiöstämme valmistuu.
Iittala julkaisi hetki sitten Teema-sarjaan uusia osia Teema Tiimi -nimellä. Inspiraation lähteenä uudelle sarjalle on toiminut alkuperäinen, vuonna 1952 lanseerattu Kaj Franckin suunnittelema Teema-kokoelma. Astiaston nimi viittaa sekä klassiseen Teema-sarjaan että suunnitteluprosessiin: Teema Tiimi on luotu yhteistyössä nuorten aasialaisten muotoilijoiden sekä Iittalan suunnittelutiimin kanssa.
Teema Tiimin astiat tuovat modernin, aasialaisen vivahteen kattauksiin ja ne sopivat kauniisti vanhan Teeman kanssa. On mukavaa, että sarjaan on luotu kuitenkin Teemasta sopivasti poiketen täysin uudenlaisia astioita. Keittokulho on juuri oikean kokoinen esimerkiksi vihreän curryn tai nuudelisopan tarjoamiseen. Riisikulhot ja kolmea eri kokoa olevat matalat astiat sekä kalalautasen nimellä kulkeva vati täydentävät aikaisempaa astiastoamme täydellisesti. Vihdoin on juuri oikeanlaiset kipot ja kupit, joista tarjota erilaisia kastikkeita ja lisäkkeitä. Teema Tiimi -sarjasta löytyy myös pyöreälinjainen syvä lautanen, jollaista on tässä taloudessa kaivattu jo pidempään.
Mieheni lapsuudenkodista meille on rantautunut myös vahva iltapalakulttuuri. Iltapala on mieheni mielestä jopa merkittävämpi kuin aamupala. Tässä meidän näkemykset tosin risteävät hieman, vaikka toisaalta minusta syöminen on yleensäkin niin mukavaa puuhaa, että en viitsi ruveta asiasta vääntämään. Arkisin emme juuri ehdi aamiaista yhdessä syömään, joten tästäkin syystä iltapalalla on sitä suurempi merkitys. Iltapala valmistetaan ja nautitaan aina yhdessä.
Iittala on tuonut Teemaan uuden pilkullisen värilasitteen. Duo sinisen nähtyään mieskin innostui astioista. Näissä yhdistyy hänen mielestään vahvasti kaksi hänelle merkityksellistä asiaa: mielikuva siitä täydellisen sinisestä hetkestä, kun päivä taittuu iltaan ja kirkkaalle taivaalle syttyy tuhannet tähdet päivän parhaimpaan ateriaan. Näiltä ”nukkumattiastioilta” iltatee ja -leipä maistuvat vielä jotenkin tuhat ja yksi kertaa paremmilta.
Iittalan astiat edustavat minulle vahvaa skandinaavista, modernia muotoilukulttuuria sekä perinteitä. Näiltä samoilta lautasilta on nautittu ateriat jo lapsuudenkodissani. Olen mielestäni harkitseva kuluttaja enkä ole esimerkiksi astiaston suhteen rönsyillyt suuntaan enkä toiseen koko sinä aikana, kun olen omillani asunut. Vanhat Iittalat ovat saaneet seurakseen uusia osia ja jos joku astia on sattunut joskus hajoamaan, on astiastoa voinut täydentää ilman huolta siitä, ettei sitä enää valmisteta. Vaikka jotkut värit ovatkin loppuneet vuosien kuluessa tuotannosta salaisuus pilee siinä, että nämä astiat on suunniteltu niin, että ne ovat aina yhdistettävissä. Vapaasti, rennosti ja täysin sallitusti.
Menovinkki: Iittala & Arabia Muotoilukeskukseen on avattu Iittalan Re-set The Table -näyttely, joka pureutuu mielenkiintoisella ja luovalla otteeella ruokailuun liittyviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
”Hyvä muotoilu vastaa muuttuvan arjen haasteisiin. Globaali kaupungistuminen saa ihmiset arvottamaan sijaintia neliöiden sijaan, sen myötä arjen esineiden on joustettava pienissä tiloissa. Kotiin halutaan vain oleellisia esineitä jotka taipuvat moniin tarpeisiin ja jotka kestävät, sekä laadullisesti että esteettisesti” (Jeremiah Tesolin, Iittalan luova johtaja).
Näyttely on avoinna 23.4.2017 saakka.
Kiitos kirjoituksesta! Teema-sarjan astiat on hyväksi havaittu meilläkin. Käytännöllistä, kaunista ja ajatonta. T.Elina
Määritelmät käytännöllinen, kaunis ja ajaton ovat kyllä täydellisiä määritelmiä mille tahansa arjen käyttöesineille ja sopii myös erittäin hyvin Teemoihin 🙂
Hei! Kysyisin teidän ruokapöydästä. Onko mielestänne tukevaa tekoa? Jos esim. nousee pöydästä ja ottaa tukea pöydän reunasta tai muuten "nojaa" niin keikkaako pöytä? Pyöreä pöytä on etsinnässä ja tuo mielyttää silmää, mutta en ole vielä livenä päässyt katsomaan ja kokeilemaan.
Pöytä on mielestäni oikein tukevaa tekoa. Kävin nojailemassa pöytään ja kyllähän tuon varmasti saa keikahtamaan nurin nii kuin minkä tahansa huonekalun, jota ei ole pultattu lattiaan (tai seinään) kiinni 🙂 Pyöreä pöytä on toki "huterampi" kuin neljällä tasulla seisova. Plussana tässä Hayn mallissa on jalat, jotka ovat lähes pöytälevyn levyiset.
Voih, toivottavasti tuo pilkullinen lasite tulisi myös KoKoon! <3 Itse aloitin keräämään KoKoa joskus 15-vuotiaana (ruskeana ja pistaasina, tietenkin…) ja nyt vähän harmittaa kun en päätynytkään silloin valkoiseen Teemaan. Nyt koko astiaston uusiminen kerralla tulisi vähän liian hintavaksi!
Koko on myös aivan ihana astiasto! Meiläkin on Kokoa ja sehän sopii täydellisesti myös noiden Teemojen kanssa! Joten jos valkoista Teemaa mielit, niin nuohan ovat aivan ihana kombo 🙂
Meilläkin käytetään päivittäin valkoista Teemaa sekä Kokoa. Perittynä löytyy myös keltaista, sinistä ja mustaa Kiltaa. Aika paljon harmittaa se, että Iittala on siirtänyt tuotannon pois Suomesta; taidetaan kaikki Teemankin osat nykyään tehdä Aasiassa.
Teillä on upea talo ja tykkään blogistasi!
Ostin hiljattain Teeman syviä lautasia ja ne oli valmistettu Romaniassa…
Astioiden fyysinen valmistus on tosiaan siirretty pois Suomesta. Tästä Iittala on varmasti saanut todella paljon palautetta! Onneksi tämä on kuitenkin vain yksi osa astioiden tuotantoprosessia ja suurin osa siitä työstä ennen kuin valmis tuote saadaan kuluttajille toteutetaan edelleen Suomessa. Lisäksi lasiosaaminen on edelleen vahvasti kokonaisuudessaan suomalaista työtä ja tuotteet valmistetaan Iittalassa Iittalan Lasitehtaanmäellä.
Oi että, miten tuo vaalean sininen näyttääkin pitkän ajan jälkeen jälleen raikkaalta ja freesiltä. Pikkulapsiajan jälkeen tuntui kuin olisin karttanut vaaleansinistä viime vuosiin saakka ihan kaikessa siksi, että kuorrutin silloin koko pienen pojan huoneen sillä :). Nyt siitä on toivuttu joitakin vuosia ja alan näkemään taas sen kauniina sävynä. Ihania kuvia jälleen sinulla <3
Lämmin kiitos Jutta <3 Astioiden kuvaaminen on aina yhtä ihanaa ja inspiroivaa! Minä kuorrutin muuten koko ensimmäisen asuntoni yhdeksänkymmentäluvun lopussa vaaleansinisellä ja sen jälkeen väri jäi pitkäksi aikaa unholaan. Mutta tosiaan. Nyt aika alkaa olla otollinen sinisen uudelle tulemiselle ja se näyttääkin todella raikkaalta ja tuoreelta 🙂