Suomen inspiroivimmassa kodissa on alettu tehokkaasti aamupuhiin jo kello neljä. Makuuhuoneessamme majailevaan, puolenmetrin mittaiseen herätyskelloon ei kuulu torkutusominaisuutta, vaan kun käsky käy, on noustava. Unta on tätä ennen ehtinyt kertyä ruhtinaalliset neljä katkonaista tuntia. Mikäs siinä: ehtiihän sitä levätä eläkkeelläkin, ja olenhan myös lukenut joskus artikkelin, jossa kerrottaan aikaisen heräämisen olevan yhteinen piirre kaikille menestyjille. Artikkelin opit mielessä nousen tehokkaana sängystä ja suuntaan ajatukset kohti alkavaa aamua. Menestyvien ihmisten rutiineissa on 5 yhdistävää asiaa, joita he tekevät aamuisin: kuntoilevat, suunnittelevat päivänsä, syövät terveellisen aamiaisen, visualisoivat ja astuvat rohkeasti kohti stressiä.
Herätyskello on avannut hetki aikaisemmin silmänsä ja vaatii äänekkäästi aamiaista. Pientä miestä palvellessa muutama tehokas tunti humpsahtaa kuin huomaamatta. Kello yksitoista raahaudun viimein alakertaan aamiaiselle. Aamiaiseksi päädymme lämmittämään pari päivää sitten valmistuneen kanapadan rippeet.
Olen jo puoli vuotta visualisoinut itseni kuvaamassa vohveleita ja jäätelöitä. Kevään aikana olen saanut blogin kautta testattavakseni kesän uutuusmakuja useaankin otteeseen. Koska itsehillintäni on luokkaa kastemato, olen yhtä usein ahminut jäätelönäytteet ennen kuin yhtään kuvaa on ehditty tallentamaan. Tällä kertaa olen päättänyt ryhdistäytyä ja ostanut syötyjen jäätelöiden tilalle uudet pakkaseen odottamaan sopivaa kuvaushetkeä. Mies muistaa ystävällisesti muistuttaa, että näitä ”korvaavia” jäätelöitä on ehditty ostaa kevään aikana jo aika monta pakettia. Mihin lienee nekin kadonneet?
Miehen palvellessa sohvalla vauvaa, pyöräytän vohvelitaikinan tehosekoittimella. Vohvelitaikinan sekoittuessa muistan saaneeni taikinassa käytetyt erikoisjauhot lahjaksi blogin kautta. Asettelen jo aikaisemmin kaappiin laitetut kanamunat takaisin tasolle ja nappaan kuvan taikinantekovaiheesta niin, että jauhopussi näkyy kauniisti. Tähän minulla ei ole mitään velvoitetta, mutta tuote on oikeasti niin hyvä, että mielelläni jaan käyttökokemukseni, jos vain suinkin muistan.
Kun vohvelitaikina on viimein turpoamassa, viritän ikkunan eteen ruokakuvauspöytäni ja asettelen astiat paikoilleen. Tämän jälkeen pyörähdän vielä kasvimaalla ja nappaan mukaani muutaman syötävän orvokin. Viime kesänä kaipailin useaan otteeseen rekvisiitaksi syötäviä kukkia, mutta en onnistunut löytämään niitä mistään. Tänä vuonna kasvatin kukat itse. Kun kuva on valmis, kutsun miehen kahville. Ruokarekvisiitat katoavat nopeasti parempiin suihin vaikka vohveleista ei tullutkaan ihan niin täydellisen rapeita, kun odotin. Lataan myöhemmin päivällä Instagramiin kuvan ja kuvatekstin, jossa hehkutan täydellistä viikon alkua: kotona tehtyjä vohveleita ja tämän kesän suosikkijäätelömakuani.
Taloudessamme asuu sohvalla näkyvien varpaiden ja vauvan lisäksi myös kaksi sisustukseen kauniisti sopivaa kultaista noutajaa sekä noin satatuhatta preeriapallojen lailla lattialla vaeltavaa villakoiraa. Nämä jälkimmäiset ovat siitä helppohoitoisia lemmikkejä, että ne sulautuvat viimeistään kuvankäsittelyvaiheessa täydellisesti vaaleaan betonilattiaamme. Kodinhoitohuoneen puoleinen sisäänkäynti toimii kuraeteisenä, mutta jostain kumman syystä meillä on alakerrassa betonilattian tilalla jalkapohjissa rahiseva hiekkakerros. Onneksi hiekasta pääsee aina nopeasti eroon, kun täyttää koirien vesikupin. Nuorempi koirista omaa nimittäin sellaisen hauskan taidon, että osaa tyhjentää viiden litran vesikipon ihan vain muutamassa sekunnissa. Tämän jälkeen koira juoksee beethovenmaisesti ympäri alakertaa päätään ravistaen. Ja tadaa: hiekka on muuttunut kuin taikaiskusta kuravelliksi.
Tämä oli parasta naismuistiin, kiitos 😊 Sitä välillä unohtaa blogien stailattuja kuvia katsellessa, että niissäkin kodeissa eletään ihan niin kuin omassakin ja elämisen jäljet näkyy. Ja niin kuuluukin näkyä.
Kielo
Samoin unohtuu myös minulta muiden kuvia ja juttuja selaillessani. Välillä täytyy myös muistuttaa ihan itseäänkin, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää 🙂
Ihana, kiitos kun julkaisit! Jotenkin nyt blogisi tuntuu niin paljon paremmalta, kun tiedän että oikeasti elätte siellä eikä koko totuus ole ne kauniit asetelmalliset sisustuskuvat. Tuo hammastahnapaljastuskin oli kuin piste i:n päälle! 😀
Lisää tämmöisiä kiitos, elämänmakua ja aitoutta kaiken kauniin ja harkitusti tehdyn rinnalla.
Lämmin kiitos ihanasta kommentista! Eihän sellaisessa puunatussa ja stailatussa kodissa voisi oikeasti kukaan elää, kun koko ajan pitäisi varoa, ettei asetelmat mene pilalle 😀 Kotia on ihana järjestää ja laittaa, mutta vielä ihanampaa on viettää siellä ihan tavallista enemmän ja vähemmän sotkuista arkea rakkaiden seurassa <3
Kiitos ❤️
❤️
Ihana postaus! <3
Jaksamista valvomisiin ja vauva-arkeen.
Lämmin kiitos Suvi ❤️
Teidän arkitodellisuuskin näyttäytyy kauniilta minulle.
Realistinen ja viihdyttävä postaus.
Tykkään sekä tästä että stailatuista kotikuvista.
Voi kuinka mukava kuulla! Tätä juttua oli todella rentoa ja ehkäpä vähän jännittäväkin tehdä: kuvatessa en tarkistellut, mitä kameraan taltioituu ja teksti syntyi melkeinpä vahingossa. Täytyy tunnustaa, että hetkellisesti iski aikamoinen itsesensuuri ja mietin kehtaako moista edes julkaista. Nyt mietin, että miksi ihmeessä 🙂
Ihan mahtava!
Kiitos!
Ihan huippua että julkaisit! ♡ Hyvä muistutus meille kaikille, ettei kaikilla muilla näytä aina siltä, mitä kuvat antaa ymmärtää eikä siitä tarvi ottaa ylimääräistä stressiä 🙂
– heidimarianna
Tunnustan: minua välillä ahdistaa selailla sisustuslehtiä ja blogeja, kun mietin, miten kauniilta ihmisten kodeissa näyttääkään. Ihan hölmöä, kun olen myös itse tehnyt noita samoja lehti- ja kuvausjuttuja, joissa kodit laitetaan lainatavaroin kuvauskuntoon! Mutta silti välillä ahdistaa ja stressaa. Hävettää ihan sanoa, että noina hetkinä oma koti tuntuu todella tylsältä ja nuhjuiselta, vaikka se nuhju taitaa olla minulla ihan omissa silmissä 🙂
Ihana postaus ja arkenne näyttää kauniille myös stailaamattomana.
Kiitos kaunis!
Virkistävän rehellistä ja realistista! Tätähän se arki on. Kaiken ei tarvitse aina ollakaan sliipattua.
Tätä se arki ja elämä tosiaan oikeasti on. Ja niin sen pitääkin olla. Suurin osa ajasta ja energiasta menee niihin rakkaisiin ihaniin arkisiin asioihin. Ja hyvä niin <3
Ihana! Ja kyllä kauniissa puitteissa lievä kaaoskin näyttää mukiinmenevältä 🙂 Huh, kyllä vaan vauva- ja pikkulapsiarjessa lapset nappaavat leijonanosan ajasta.
Se on tosiaan totta, että kauniit puitteet antavat aika paljon anteeksi pienelle ja isommallekin kaaokselle ja katse kiinnittyy helposti muihin juttuihin, kuin niihin ihan tavallisiin arkisiin asioihin ja esineisiin.
Tämä oli ihan loistava! Ylempää kommentoijaa mukaillen: kun on valmiiksi kauniit raamit niin se normaali arjen kaaoskin on helpompi kestää 😀
Eipä voi kyllä mitenkään väittää vastaan! Jos arjen kaaosta rasittaisi vielä repsottavat kaapinovet ja remonttihuolet, näyttäytyisi kaikki ihan toisenlaisessa valossa. Sekin on koettu 😀
Hurjan viihdyttävä juttu elävästä elämästä! Kiva kun rohkenit julkaista arkeanne, sellaistahan se meillä kaikilla on. Mukavia hetkiä kotiinne uuden ihanan herätyskellon kera, hän on nyt parasta elämässä!
Arjen ja sen oikean elämän raottaminen on kyllä hivenen pelottavaa ehkäpä juuri siksi, että silloin sitä paljastaa itsestään eniten ja on tätä myöten myös kaikkein haavoittuvimmillaan. On kuitenkin huikea lukea näitä kommentteja: miten uskomattoman tarkkanäköisiä, ihania ja ajattelevia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella onkaan <3
Tämä oli tosi kiva postaus! Teillä näyttää ihanan ilmavalta ja raikkaalta, vaikka jokunen tavara ei olisikaan paikallaan. Kuten sanoit videolla, hyvät ja huomaamattomat kiinto- ja säilytyskalusteet tekevät selkeän pohjan.
Hyvät säilytyskalusteet ovat kyllä avainsana! Useimmiten meillä on melko siistiä, kun kaikelle tavaralle on paikkansa. Toki joskus ne tavarat sattuvat täälläkin tipahtamaan kädestä niille sijoilleen 😉
Moni blogisisko on kehunut blogiasi eikä siis turhaan. Blogisi on mahtava ja kotisi ja kirjoitustaitosi aivan mieletön.
Monella lukijalla on varmastikin sellainen olo ettei blogikodeissa asuta vaan ne on vain esittelyä varten, joskus on ihan hyvä kuvatakin noi arjen ihan oikeat kuvakulmat jalkarasvoineen ja vaippapaketteineen ja muistuttaa että me bloggaajatkin ollaan ihan vaan ihmisiä 🙂
Lämmin kiitos kauniista sanoistasi! Joskus sitä ihan itsekin ihan unohtaa muiden kauniita kuvia katsellessa, että niidenkin kuvien takana eletään sitä ihan tavallista arkea 🙂
Arkirealismista huolimatta kaunista 😊
Kiitos 🙂
Ihana postaus!
Lämmin kiitos!
Mainio postaus 👍🏼 Tervetullutta arkirealismia ripauksella sarkasmia 😊
Kiitos 🙂
Tosi hyvä postaus, näitä näkisi mielellään useamminkin! Ainut vaan, että jos meillä näyttäisi tuolta, olisin aivan haltioissani… Teillä näyttää niin siistiltä ja kauniilta!
Kuvaushetkellä tosiaan näytti tuolta. Toisena hetkenä meillä näyttää vieläkin siistimmältä ja taas toisena hetkenä kauhea kaaos valtaa pyörremyrskyn lailla koko kodin ja nuo yllä olevat kuvat näyttävät suorastaan seesteisiltä! Taaperoaikaa odotellessa 😉
Ihana kirjoitus ja silti niin kaunista arkea, kun puitteet ovat kohdillaan ❤️
Lämmin kiitos ❤️
Hymy huulilla tästä postauksesta. Kiitos! ❤ Ja teidän koti on tämän jälkeen entistä inspiroivampi!
Heh! Kiitos ❤️
Kiitos! 🙂 Sun blogissa olen aina tykännyt varmasta editoinnista. En siis tarkoita kuvien editointia tai arjen valheellista kaunistelua vaan aiheen rajausta, asian tiivistämistä, konkretiaa ja omalle tyylille uskollisuutta. Kuten tässä oman arjen postauksessa se pätee niin sanoissa kuin kuvissa. Tsemppiä ja energiaa vauva-arkeen!
Voi miten ihana kuulla ja lämmin kiitos ❤️
Ihana postaus! <3 erityisesti tuo koirien hiekan muuttaminen kuravelliksi Beethovenmaisesti juoksemalla ja ravistamalla kuulostaa niin tutulta 😀
Ihanat, raivostuttavat, mutta niin rakkaat koirat 😀
Aivan mahtavaa, kiitos tästä ja jaksamisia torkuttoman herätyskello kanssa! 🙂
Kiitos 😀
<3
❤️
Ei ole kaaosta nähnytkään! Tosi hieno! 🙂
Ehkä se kaaos tosiaan oli vain minun päässä, kun koko päivä meni melkolailla sähellykseksi 🙂
Tämä postaus teki blogista täydellisen😍
Hah! Kiitos ❤️
Tyylikkäältä näyttää edelleen! Odotahan, kun pikkuihminen lähtee liikkeelle ja haluaa tutkia kaikki paikat. Silloin toivot, että olisit laittanut alakaapittoman keittiön yläkaapittoman sijaan 🙂
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miten talonne ratkaisut ovat toimineet vauva-arjessa ja jatkossa sitten lapsiperhearjessa.
Olen nauranut vedet silmissä tuolle alakaapittomalle keittiölle: se voisikin olla seuraava nouseva trendi! Mutta tosiaan siinä saa viimeisetkin asetelmat ja kaappien sisällöt kyytiä, kun pieni lähtee tutkimusmatkoille 🙂
Lämmin kiitos juttuidesta. Tästä on tulossa vauva-arki osa piakoin!
Ihan huikea postaus, tätä oli ilo lukea! Jollakin tapaa tällaista realismia kaipaisi blogeihin enemmänkin. Kiitos! ��
Monet bloggaajat ovat kirjoitelleet paljonkin aiheesta blogit versus todellisuus, mutta kaipaisin myös itsekin konkreettisia kuvia ja tarinoita arjesta!
Kiitos kivasta postauksesta! Kuulostaa ja näyttää varsin tutulta 🙂 Meillä tähän lisäksi vielä kaikki 1-vuotiaan sateenkaaren väriset muovilelut päälle, niin ai että, kun sisustussilmää hivelöi ;D Ihanan kodikasta silti, juurikin sitä täydellistä arkea, jota niin kauan kaipasi. Mukavaa vauva-arkea teille!
Voi miten sydämessäni läikähtikään kommentistasi värikkäine muovileluineen kaikkineen. Ihanaa taaperoarkea teille <3
Ihana ja lämminhenkinen postaus! Blogi on muutenkin viime aikoina tullut mielestäni hyvällä tavalla moniulotteisemmaksi. Kuvat ja sisältö ovat ammattimaisia, mutta mukana on pilkahdus aitoa elämää. Tsemppiä vauva-arkeen! T.Elina
Olen palannut lukemaan kommenttisi useampaan kertaan. Lämmin kiitos <3
Hyvä postaus. Teillä kyllä kuitenkin niin siistiä ei tuossa vielä mitään sotkua -ihan silmä lepää.
Meillä poika (8v.) kuljettaa hiekkaa ja kuraa vaatteissan kolutessaan metsissä ja puissa yms ties missä ojan pohjissa. Hän tuo olohuoneeseen omia tavaroitaan, askartelee keittiönpöydällä yms. (nukkumiseeen vain omaa huonetta käyttää tällä hetkellä ja joskus kavereiden kanssa siellä vain leikkii). 2 pyhä birma pitkäkarvaista kissaamme levittävät joka päivä kissanhiekkoja ja karvoja. Hiekan ja karvojen määrä lisääntyy: meille tulee koira 😀
-tosin vasta sitten kun päästään uuteen taloon muuttamaan.
https://betonielementtitalo.blogspot.fi/
Hyvä kesän jatkoa ja jaksamista vauva-arkeen.
Voi miten ihanilta teidän 8 vuotiaan leikit kuulostaakaan, mutta voin vain kuvitella että äiti ei ole aina ihan samaa mieltä, varsinkin mitä tulee metsäretkiltä mukaan kulkeutuneisiin muistoihin 😉 Tsemppiä teidän rakennusprojektille: kodistanne tulee kerrassaan huikea!
Mainio postaus, ja upealtahan tuo teidän koti näyttää arkisessakin asussaan. Kiitos kivoista jutuista ja kauniista kuvista!
Kiitos kauniista kommentista!
Wau, mikä postaus. Hymy nousi suupieliin, ehkä jopa korviin saakka lukiessa räkäpaperista sekä hammastahnhammastahnasta 🙂
Onnea puolimetrisestä. Ihania tulevia päiviä teidän perheelle!
Voi kuinka iloiseksi tulinkaan kommentistasi! Lämmin kiitos ❤️
Kaunista <3
https://janitakristina.blogspot.com/
Kiitos <3
Minulla on täsmäkysymys liittyen työhuoneen pinnatuolikaksikkoon. Tiedätkö niiden historiasta tai suunnittelijasta enemmän. Minulla samanlaisia, pohjassa lukee ekawall Pori. Lisätieto kiinnostaisi.