KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IKEA
Miten lastenhuone pysyy siistinä? Vastaus on: ei mitenkään. Jotain hyväksi havaittuja neuvoja voin toki yrittää jakaa ja ensimmäinen ja paras näistä on myös kaikista yksinkertaisin: karsi.
Meillä eletään vielä sitä vaihetta, että maailman menoa ihmettelevä taapero kelpuuttaa leluksi ihan vaikka kattilankannen (mikä siinä muuten on, että keittiövälineet ovat niistä kaikista kiehtovimpia?). Olen jakanut lapsen lelut kolmeen eri kassiin, joista otamme joka päivä leikkeihin yhden. Leikki kulkee yleensä aika lailla samaa rataa. Kassi kipataan nurin ja lelut heitetään pitkin poikin alakertaa. Tämän jälkeen tyhjennysvuorossa on keittiön alakaapit.
Yhden kassin taktiikan etu piilee siinä, että taaperon ympärilleen levittämän tavaran määrä on kolme kertaa pienempi kuin jos kaikki olisi käden ulottuvilla. Lisäksi yhden kassin lelut on huomattavasti nopeampi kerätä leikkien päätyttyä takaisin kassiin. Toinen vaihtoehto on jättää lelut lojumaan yöksi niille sijoilleen. Ystäväni totesi muutaman vuoden leluja aina iltaisin kerättyään, että senkin ajan voisi käyttää jotenkin fiksummin: eipä ne ympäriinsä lojuvat lelut ketään varsinkaan yöllä haittaa ja aamulla kaikki on joka tapauksessa taas hujan hajan. Tästä olen hieman eri mieltä. Yöllisellä hiippailureissulla ei ole millään muotoa mukavaa, kun lojumaan jätetty Dublo muljahtaa ikävästi jalan alla.
Lastenhuoneen ongelmana on usein liian suuri tavaramäärä versus säilytystila (tähänkin auttaa karsiminen). Usein vauvan huoneeseen ostetaan pieni lipasto. Lapsen kasvaessa kasvaa samaa tahtia myös lapsen tavaroiden määrä. Lipaston kaveriksi ostetaan pieni hylly ja sitten kaappi ja toinen ja vielä yksi lipasto. Lopulta huone on täynnä erilaisia pieniä säilytysratkaisuja ja valtava määrä tavaraa, jolla ei oikein mahdu leikkimaan.
Rakensimme
lastenhuoneeseen korkeista IKEA
METOD keittiökaapeista koko seinän levyisen kaappirivin. Neljäkymmentä senttiä leveät kaapit osuivat mitoiltaan täydellisesti koko matkalle.
Ikkunan viereiseen päätyyn jätimme pienen kolon avohyllyille ja myöhemmin pienelle työpisteelle, joka upotetaan koloon niin, että pöytätilaa on koko ikkunan levyisesti. Kiinteän kalusteen myötä lattiatilaa jää runsaasti vapaaksi leikkiin.
Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Tähän ehkä hivenen karulta kuulostavaan ajatukseen sisältyy aimo annos viisautta. Leikki tukee lapsen motorista kehitystä, kielellistä harjaantumista ja mielikuvitusta. Tähän ei tarvita mitään kalliita ja sen kummallisempia välineitä. Kotoa ja luonnosta löytyy mitä mielenkiintoisempia materiaaleja, jotka riittävät mielikuvitusta ruokkivaan leikkiin. Keittiötarvikkeiden ohella meillä on aktiivisessa käytössä tällä hetkellä kaikki viltit ja tyynyt, joiden kanssa saa turvallisesti melskata koko sydämensä kyllyydestä. Tyynyjä on ihana viskellä lattialle ja pyörähtää tyynykasan päälle riemusta kiljuen. Toinen leikki, johon taapero ei tunnu kyllästyvän millään on se, kun
parvekkeelta talven tieltä sisälle nostettu
JOFRID huopa heitetään pään ylle ja ihmetellään suureen ääneen, mihin se lapsi oikein katosi.
Tarinat entisaikojen käpylehmillä leikkivistä lapsista eivät ole ihan niin kaukaisia, kuin äkkiseltään luulisi. Olen itsekin tehnyt metsän laitaan useamman käpylehmämaatilan, jossa laidunsi myös yksi Iines niminen marsu. Vaikka omassa lapsuudessa käpylehmien ohella minulla oli mahdollisuus myös leikkiä muovisilla My Little Poneylla, muistan vielä hyvin, kuinka kiehtovaa oli saada käyttää mielikuvitustaan ja luoda jotain ihan itse. Käpylehmien ohella rakentelin itse nukkekodin kalusteita ja ompelin nuken vaatteita. Mihinkään näistä ei olisi ollut varaa uutena.
Kolmas vinkkini, jota tuntuu olevan kaikista vaikeinta noudattaa, on osta harkiten uutta.
Minusta on kiehtovaa seurata, kuinka lapsi luo ja kehittää itse omia leikkejään esimerkiksi kasaamalla pakasterasioita korkeaksi torniksi. Tähän samaan ideologiaan perustuu myös IKEA
LUSTIG erikoismallisto, joka kannustaa lapsia ja aikuisia heittäytymään leikkiin. Minua kiehtoi erityisesti kaikki malliston edulliset puiset tuotteet, joita pystyy tuunailemaan juuri oman makunsa mukaisiksi.
LUSTIG helmistä saisi askarreltua joululahjaksi aivan ihania avaimenperiä yhdistelemällä eri muotoisia puisia helmiä ja maalaamalla ne lahjan saajaa miellyttävillä väreillä (tai olla kokonaan maalaamatta). Helmet voisi myös pujotella kaikki samaan pitkään naruun ja kietoa kuusenkoristeeksi.
Puiseen
LUSTIG säilytyspakkiin sujauttaisin kaikki joulukortteihin tarvittavat askartelutarvikkeet kynistä pensseleihin sekä kaikki metsästä keräämämme kivet, kävyt ja oksat (on muuten jotenkin todella hellyttävää, kun taapero tuo ylpeänä kaiken maasta poimimansa vanhemmilleen).
Hyviä neuvoja! Karsiminen on kyllä yllättävän rankkaa. 🙂
Karsimenen on kummallista! Kun yhden tavaran saa ulos, kaksi tulee tilalle 😀
Kiitos vinkeistä! Olen huomannut, että tavarat kiinnostavat taaperoa aivan uudella tavalla, kun ne on kerätty takaisin paikoilleen ja ne saa levittää uudelleen. 🙂
Tämä on niin totta 🙂
Kaunis lastenhuone. Joo, karsiminen on hyvä neuvo. Ja, meillä kun leluja on kuopuksella runsaasti (kaksi isoveljeä), niin lelujen vienti varastoon ja toisten lelujen ottaminen esille, on myös hyvä neuvo mielestäni. Ei ole aina kaikki lelut huoneessa mahdollisuutena levittää ja toisaalta myös lelut tuntuvat mielekkäämmiltä kun ei ole kokoajan leikeissä mukana.
Minusta on hauska seurata, miten taaperokin jo valitsee ne lempilelunsa. Ja näitä on yleensä kerralla vain muutama. Muut tosiaan pyörivät pitkin asuntoa ja joutavat aivan hyvin hetkeksi varastoon odottamaan uusia leikkejä.