Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen tuhat kertaa. Ja deletoinut sen yhtä monta kertaa. Lauseissa ei ole mitään järkeä ja itkettää niin, että tuntuu että tukehtuu.
Ehkä se johtuu siitä, että tämä blogipostaus on todella merkityksellinen ja henkilökohtainen.
17.11. vietetään kansainvälistä keskoslasten päivää. Päivää, joka nostaa pintaan voimakkaita surun ja onnen tunteita.
Esikoisemme syntyi keskosena ja vaikka alkutaival olikin huolen ja monenmoisten hankaluuksien sävyttämä, saamme kiitollisina seurata mitä energisimmän ja suloisimman tyypin kehitystä ja kasvua!
Tänä kesänä toinen poikamme syntyi myös ennenaikaisesti ja pohjattoman surun murtamina jouduimme hyvästelemään rakkaan pienen.
Toisen poikamme menetys käynnisti minussa prosessin, jollaista en ole aiemmin käynyt läpi. Olen itkenyt, vaellellut vailla päämäärää metsässä ja huutanut äänettömästi tyhjyyteen.
Sitten olen katsonut pientä elossa olevaa poikaamme ja palauttanut itseni juuri tähän hetkeen. Juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.
Kaiken valtavan surun keskellä olen tietoisesti yrittänyt nähdä ympärillämme olevat kauniit asiat. Oman vauvansa menettäneen ystäväni kanssa olemme usein jutelleet siitä, miten elämä on juhla. Se konkretisoituu muun muassa katsoessani keskosena syntynyttä ja selviytynyttä rakasta poikaamme.
Tästä kantavasta teemasta alkoi Festive-juhlakirjamatkamme, jonka omistamme poikamme Maxin muistolle. Talletamme kirjaan inspiraatiota vaivattomien ja herkullisten juhlien järjestämiseen. Se on tapamme löytää surun keskelläkin vallitseva kauneus. Kirjaprojektiimme uudenlaisen syvyyden tuo se, että saamme antaa tuotoista merkittävän osan keskoslasten vanhempien tukemisessa toimivan Kevyt ry:n toimintaan.
Voit seurata kirjan syntyprosessia Instagrammissa, jossa kerromme pian, miten projektimme kautta voimme olla mukana Kevyt ry:tä tukemassa.
Näin syksyisen pimeänä päivänä sytytän kynttilän kaikille keskoslapsille ja heidän vanhemmilleen. Sekä kaikille heidän ympärillään oleville tukijoille. Rakkaus on se kantava voima, joka siivittää vaikeuksien keskellä uuteen huomiseen.
Haluaisinkin lopuksi vielä kiittää teitä kaikkia kesän aikana saamistani myötäelävistä viesteistä. Kun marraskuu painaa päälle koko pimeällä voimallaan, on lohdullista palata tekstien pariin ja kokea, miten tuntemattomat ja tutut välittävät. Halaus sinulle.
Rakkaudella Marja