KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KAUNIISTI KOTIMAINEN JA SUOMEN BLOGIMEDIA
Viime keväänä, kun hengitettävä ilma tuntui jotenkin erityisen ohuelta, kaikella rakkaudella valmistetun ja kotiovellemme toimitetun ruoan lisäksi yksi asia jaksoi ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Ystäväni piti huolen siitä, että keittiön pöydällämme oli joka päivä tuoreita kukkasia. Jollain kummallisella tapaa ne kukat pitivät meidät kiinni todellisuudessa muistuttaen samalla kaikesta siitä kauniista, jota ympärillämme on.
Kun kesän jälkeen syksy hiipi nurkkiin, kietoen maailmamme kaiken nielevään synkkyyteen, pääsi oma sisäinen floristini pimeydestä ja väsymyksestä piittaamatta valloilleen ja kehitteli kaikenlaisia kukkaviritelmiä astioihin ja maljakoihin. Tästä puuhasta tuli yksi mieluisimpia harrastuksia, mitä kotona voi kaikessa rauhassa itsekseen tehdä. Harrastus piti myös huolen siitä, että koko syksyn ja alkutalven kukkia oli edelleen joka päivä pöydällä.
Uudenvuodenlupaukseni on ollut pitää itsestäni parempaa huolta. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että muistaa syödä säännöllisesti ja hengittää. Yllättäen tuo hengittäminen on osoittautunut vaikeimmaksi. Välillä on tullut tunne, että täytyisihän sitä tehdä jotain muutakin. Silloin olen tarttunut kirjaan tai mennyt ulos. Kaiken kaikkeaan tammikuu on taittunut yllättävän lempeästi.
Talven taittumisesta on antanut ensiviitteitä kirkastuvan päivän myötä myös kauppoihin ilmestyneet monenkirjavat kotimaiset tulppaanikimput, jotka tunnistaa pakkauksessa olevasta sirkkalehtimerkistä. Lähellä tuotetut tulppaanit ovat laadukkaita ja erittäin kestäviä syystä, että niiden varastointiajat ja kuljetusmatkat ovat erittäin lyhyitä. Kuluneiden viikkojen myötä kauppareissuilta on tarttunut matkaan lähes viikoittain yksi tai useampi kimppu, jolla olen ilahduttanut ystäviä kyläilyreissuilla. Tulppaanien myötä on vironnut myös talven kangistama harrastukseni ja olen intoutunut tekemään erilaisia kimppuja ja -asetelmia.
Ehkä eniten esimakua keväästä antaa suureen sylinterivaasiin tekemäni asetelma, jossa muutama tulppaani nousee sammalpediltä. Sammaleen alla on veitsellä sopivan malliseksi muotoiltu kukkasieni. Tulppaanien mentävät kolot sammalen läpi kukkasieneen syntyivät kynällä painaen.
Tulppaanit kestävät oikein hoidettuina todella pitkään. Ensitöikseni vetäisen kukista pois alimmat lehdet ja leikkaan varsiin uudet imupinnat ja laitan ne kääreinen tilkkaan vettä noin puoleksi tunniksi. Tämä edesauttaa kuivina myytävien kimppujen nestejännityksen palautumisen ja kukat pysyvät terhakoina maljakossa. Jos kimpusta haluaa luonnollisen ja kauniisti kaartuvan, voi kääreen jättää heti pois. Tulppaani on mielestäni kaunein runsaana ja rentona kimppuna maljakossa. Asetelmaan voi lisätä myös oksia, havuja tai vaikkapa eukalyptusta tuomaan vaihtelua. Tulppaanien vesi on hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa, jolloin samalla kukkiin kannattaa leikata uudet imupinnat.
Tulevana perjantaina 1.2 kuka tahansa voi päästää oman sisäisen floristinsa valloilleen tapahtumassa Oodi tulppaaneille, kun suomalaisten suosikkikukka valloittaa Helsingin uuden Oodi-kirjaston. Tapahtumassa 100 osallistujaa pääsee tekemään veloituksetta oman kimpun kotiin vietäväksi huippufloristi Saija Sitolahden kimpputyöpajassa. Tapahtumassa Saija kertoo myös tämän vuoden tulppaanitrendeistä ja käyttöideoista.
Kukkasten piristävä voima on kyllä käsittämätön! Osaatko sanoa mitä nuo alimmaisen kuvan pallopäiset heinät ovat? 🙂
Minulla on tapana pitää ruokapöydällä aina jokin kimppu. Nyt kesää kohden matkaan tarttuu useimmiten jotain ihan omalta pihalta. Olen koittanut selvittää noiden pallopäisten heinien nimeä, mutta harmikseni en ole saanut tietooni, mitä ne ovat.