Tämä on itse asiassa ollut aika lailla täydellinen viikko olla ihan pihalla. Lienee jotain apua viime perjantaisista aurinkotansseista puistossa tai sitten säiden jumalat ovat olleet muuten vain erittäin suotuisalla päällä. Vaikka viikon pihajutut käynnistyivätkin sateisissa merkeissä, ollaan loppuviikko kiritty kohti kesäisiä säitä ja sehän sopii. Kiitos!
Se on muuten jännä juttu, että kun aurinko paistaa, on tuolla pihalla erittäin mukava möyriä. Sitten kun sataa kuukauden putkeen, jäävät kasviparat aivan heitteille. Rikkaruohot rehottaa ja nurmikko valtaa kivikkoalueet. Lisäksi on yllättävän vaikeaa pitää yllä samaa innostusta, kuin alkukesästä, jolloin sitä jaksoi ihmetellä tuntukausia alkavaa kasvustoa. Onneksi satoa on tullut laiskottelusta huolimatta ja kasvit ovat voineet (rikkaruohojen ohella) erittäin paksusti.
Tämän kesän pihauutuuksia meillä on japaninlehtikuusi, jonka oksat riippuvat vähän mörkömäisesti pitkin runkoa. Hauska tapaus. Mörkylin kaveriksi istutimme sinikatajabonsain, joka kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaatisi parturointia viikoittain. Eipä noita kai kuitenkaan saa leikellä kuin keväällä? Pari muutakin pikkupuuta on löytänyt tiensä pihallemme, joista mustaluumu ehkä upein ilmestys tuota tummaa saunarakennusta vasten. Lisäksi olemme istutelleet pientä perennapenkkiä, talon taakse muutamia kirsikka- ja luumupuita sekä grillipaikan kulmalle vadelmaa, pensasmustikoita ja karhunvatukkaa.
Parasta näissä pihahommissa on se, että joka paikassa riittää kaunista katseltavaa. Ja onhan tuo aika rentouttavaa puuhaa: kyykkiä puskien vieressä kyynärpäät mullassa ja nähdä, kun piha pikkuhiljaa herää eloon.