JOULUSTA VIIS – PÄÄASIA ETTÄ VIIHTYY

Jouluun liittyy paljon samaa, kuin lomaan. Odotukset ovat korkealla ja ajatus siitä, että kaiken uurastamisen jälkeen voi hetkeksi nostaa jalat ilmaan ja olla vaan saa ponnistelemaan vielä hieman enemmän. Kyllä sitä vielä jaksaa ja ihan pianhan saa rentoutua koko rahan edestä. Monesti odotukset ovat monin verroin suurempia kuin itse todellisuus.

Eteeni tupsahti Siskonpeti Joulun aikataulut -video, jossa perhe istuu autossa aattona kello 8. Vaimo hoputtaa miestä ajamaan hieman kovempaa, jotta varmasti ehditään. Aatolle on laadittu minuuttiaikataulu. Sketsi ei ole ihan tuulesta temmattu. Tiedän monia, joilla aatto on aikataulutettu heräämisestä lähtien. Pitää käydä joulukirkossa ja hautausmaalla (parhaassa tapauksessa parilla eri paikkakunnalla). Täytyy ehtiä kahteen osoitteeseen isovanhemmille ja illaksi joulusaunaan. Jos näitä kaikkia ohjelmanumeroita ei suorita, saattaa joku loukkaantua.

Ja jos kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, on joulu auttamattomasti pilalla.

Jouluun hyvin tunteikkaasti suhtautuvien ohella on olemassa iso joukko ihmisiä, jotka nauttivat joulusta omalla kotisohvalla kalasoppaa syöden. Ystäväpiirissämme on myös ihmisiä, jotka eivät vietä joulua millään lailla. Näille kahdelle ihmistyypille yhteistä on se, että he ovat tehneet vuoden vaihteen pyhistä juuri sen näköiset, kuin itse haluavat välittämättä ulkopuolelta tulevasta paineista tai peräti painostuksesta. On ahdistavaa osallistua joka vuotiseen näytelmään ihan vain siksi, että joku toinen ei pahoittaisi mieltään. Tunnelman kannalta on aina positiivisempaa, kun kaikki viihtyvät. Hyvä ystäväni, kolmen lapsen äiti, on useampana vuotena valinnut anoppilan sijaan jouluaaton yksin kotona nauttien hetken rauhasta ja hiljaisuudesta.

Toinen juttu, joka jäi tällä viikolla pyörimään mieleen, oli jommassakummassa iltapäivälehdessä ollut artikkeli naisesta, joka alkaa miettimään tulevan vuoden joulusisustusta jo alkuvuodesta. Tänä vuonna heidän vaaleassa kodissaan oli hyvin vaalea joulu. Lähes jokainen juttuun kommentoinut oli sitä mieltä, että koti ei ollut joulua nähnytkään. Että kyllä jouluun kuuluu punaista ja vihreää ja hopeaa ja kultaista ja sitä ja tätä tingelia ja tangelia. Saattaa olla, että kommentoijien jouluun nämä kuuluvat, mutta että jonkun toisen joulu ei ole joulu, jos se näyttää erilaiselta kuin oma? Näille marisijoille tiedoksi, että joulusta tuli punainen, kun Coca Cola puki pukin punaiseen nuttuun ja samaa päivää näyttää meidän kaikkien almanakat, vaikka jonkun joulu olisi täysin musta.

Yhtä kaikki, jokaisella on joulusta jokin mielipide. Yhdet vaalivat perinteitä ja toiset jättävät suosiolla koko joulun väliin. Joukkoon mahtuu myös ihmisiä, jotka eivät toivoisi yksinäisiin juhlapyhiin mitään muuta, kuin että saisivat edes hetken olla toisten ihmisten seurassa. Kun koko maailma näyttää hiljentyneen joulunviettoon voi ulkopuolisuuden tunne tuntua toivottoman pahalta.

Olen myös viettänyt useamman aaton itsekseni. Kun kulkee ulkona koirien kanssa aaton hämärtyessä iltaan, sitä huomaa katseensa kääntyvän kuin vaivihkaa ikkunoiden takana joulua viettäviin ihmisiin. Kaikki näyttää ulospäin niin idylliseltä, mutta noidenkin hymyjen takana saattaa piillä murheita ja menetyksiä, joita voi vain aavistaa.

Minkälaista joulua sitten ikinä vietätkin, sitä monenlaisen touhun ja perinteen sävyttämää tai suht samanlaista päivää kuin muinakin viikonpäivinä, tee siitä niin paljon itsesi näköinen ja makuinen kuin suinkin käytettävissä olevilla resursseilla pystyt tai haluat.

Joulusta viis: pääasia on, että viihtyy.