MITÄ ANTAA JOULULAHJAKSI?

Minulle on jäänyt elävästi mieleen joulu, jossa kuusi vuotias repi silmät innosta (ja onnesta) kiiluen auki valtavaa lahjakasaa. Yksi lahja toisensa jälkeen lensi olan yli, kun paketista ei paljastunut juuri sitä, mitä hän sinä vuonna eniten toivoi. Tämä toive oli Baby Born -nukke. Kun nukke vihdoin viimeisestä paketista paljastui, riemulla ei ollut rajaa. Tytön äiti koitti vähän toppuutella riemua ja näyttää muitakin lahjoja, että eikös tämäkin (mummulta saatu) sukkapaketti ja (tädin antama) kirja olekin ihana, tyttö huomasi vain ja ainoastaan tuon nuken. Kaikki muut kaksikymmentä lahjaa äiti keräsi sitten vaivihkaa pois.

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa ei paljon tavaroilla pröystäilty. Niinpä sitä ei paljoa odottanutkaan. Tästä syystä se joulu, jolloin paketista paljastui minun ja veljeni kovasti toivoma Nintendo, on jäänyt kaikista samanlaisista jouluista parhaiten mieleen. Oliko se sitten juuri se Nintendo vai se, että joku oli ensimmäistä kertaa kuullut edes yhden toiveemme, jätti tämä lahja minuun lähtemättömän jäljen.

Oma yltäkylläinen +35 elämäni muistuttaa hyvin vähän noita lapsuuden jouluja. Samoin kun koko ystäväpiirillä ympärilläni. Kun itsellä on aineellisesti kaikki hyvin, on vaikea ymmärtää, että tämä ei todellakaan ole mikään normi ja itsestäänselvyys. Se mitä silmät ei näe, ei sydän kuule. On sydäntä särkevää miettiä, ettei kaikilla ole varaa siihen, että saisi edes kerran vuodessa kunnolla syödäkseen. Tai sitä surun määrää, ettei pysty toteuttamaan edes sitä lapsen kaikkein edullisinta toivetta lahjalistalta. Kaiken tämän joka tuutista tulvivan kaupallisuuden keskellä, kun ei oikein ole hyötyä selittää lapselle, että joulun sanoma piilee jossain ihan muussa, kuin saamisessa.

Kyselin muutama päivä sitten teiltä vinkkejä, millaisilla pienillä teoilla voi tehdä hyvää? En halua uskoa, että siellä lukijoiden joukossa ei olisi yhtäkään, joka näitä asioita ei olisi pohtinut. Ehkäpä vain jutun lopussa oleva kommentoimaan kehottava kysymys ärsytti noin ylipäätään ja kommenttiosasto pysyi hiiren hiljaa.

Päätimme mieheni kanssa jättää tänä vuonna ostamatta toisillemme lahjat ja ostaa sen sijaan Vennerin jouluruokakassit kahdelle vähävaraiselle perheelle. Vennerin jouluruokassissa on raaka-aineet (jopa kahdeksalle) lanttu – ja porkkanalaatikkoon, pehmeään kookosriisipuuroon, peruna-kaprissalaattiin, jouluisaan kaneli-rusinakakkuun ja suureen määrään helppoja lanttu – sekä porkkanarieskoja. Lisäksi kassissa on herkkuja (koska nekin kuuluvat jouluun), kuten suklaata, kuivattuja hedelmiä, erilaisia pähkinöitä ja ceylonin kanelia. Lisäksi kassista löytyy omenoita, oliiviöljyä sekä pitkäksi aikaa D-vitamiinia. Yhden joulukassin arvo on 60 € ja se vapauttaa perheissä tiukkoja resursseja joulun lahjoihin ja muihin kuluihin.

Suomessa jopa 110 000 lasta eli siis joka kymmenes on virallisesti köyhä. Kun itse nauttii ja iloitsee joulusta ei välttämättä tule ajatelleeksi, että joissain perheessä joulu voi olla aika tavanomainen päivä, ja lapsille kouluun paluu stressaavaa muiden vertaillessa lahjojaan.

Pinjacoladan Pinja vinkkasi minulle Hope – Yhdessä & Yhteisesti Ry:n joululahjakeräyksestä, johon päätimme osallistua koko perheen voimin kolmella lahjalla. Hope Ry on kerännyt vähävaraisten lapsiperheiden lapsilta ja nuorilta joululahjatoiveita. Lahjatoiveet vaihtelevat askartelutarvikkeista ja kirjoista legoihin ja lahjakortteihin. Toiveet on ripustettu lasten lahjapuihin, joita on satoja ympäri Suomen. Puusta voi poimia omalle kukkarolle sopivan lahjatoiveen. Yhdistyksen vapaaehtoiset työntekijät käyvät hakemassa lahjat ja välittävät ne suoraan perheille. Pinja myös kertoi, että Hope:lla on huutava pula myös lasten lämpimistä ulkoiluvaatteista. Lasten pieneksi jääneitä toppavaatteita voi viedä Luhta Brands Store -myymälöihin.

Myös vähävaraisten perheiden lemmikkejä voi muistaa Hope Ry:n organisoimassa keräyksessä Mustissa ja Mirrissä. Lahjoittamalla esimerkiksi kissan tai koiran ruokaa, autat lemmikin lisäksi myös perhettä, kun joulun jälkeen tiukentuneessa taloudellisessa tilanteessa ei tarvitsekaan ostaa karvakaverille ruokaa. Mukana olevat myymälät löydät täältä.

Hyvää voi tehdä myös aineettomasti antamalla aikaansa. Varsinkin joulunaikaan sekä yhdessäolon merkitys että yksinäisyys korostuvat entisestään. Vaikka yksinäisyys saattaa olla suuri ongelma vuoden jokaisena päivänä, tuntuu se jouluna usein vielä ahdistavammalta. Huhuilenkin nyt tätä kautta, onko Pääkaupunkiseudulla joku muukin äiti yksin lapsensa kanssa jouluaattona? Jos, niin laita minulle viestiä. Haluaisin kutsua sinut ja lapsesi kotiini joulua viettämään ❤